e.e.varis
@varis@mementomori.social
Really just four archetypes (an Academic, an Artist, an Activist and an Adventurer) piled on top of each other in a trench coat. Cover pic of the season: underside of a Balinese parasol made of rainbow-colored string.
mementomori.social
Olipas tää monin tavoin epätavallinen conikesä mulle. Finnconin puheohjelmasta jäi oudon vähän käteen - tuntui, että tapahtuman pihviksi jäi pikemminkin tuttujen näkeminen ja kirjojen shoppaaminen. Ropeconissa taas päinvastoin jätin ostohousut kokonaan kotiin ja näin kavereita vain todella ohimennen - mutta ohjelmaa ja puuhaa riitti siitä huolimatta aivan koko viikonlopuksi! Yleensähän tää jako on mennyt just toisin päin…? Mutta en valita! Kivaa oli!
Jotenkin tää rutiinien rikkoutuminen sai mut kuitenkin pohtimaan suhdettani molempiin coneihin. Koen aika vahvasti, että Finncon on mun henkinen koti-con: vaikka sen paikka vaihtuukin joka vuosi, siellä on aina kodikas ja leppoisa tunnelma, ja riippumatta siitä, kuinka paljon erilaisia tehtäviä siellä hoidan, kuulun kai jollain tapaa kalustoon. Ropeconissa taas koen itseni aina vähän irralliseksi, vaikka olen itse asiassa käynyt siellä kauemmin kuin Finnconissa. (Olisko mun eka Ropecon ollut tyyliin 2004? Joka tapauksessa tää vuosituhat oli silloin vielä taaperoikäinen ja minä teini-ikäinen.) Tätä saattaa selittää se, että Ropecon on kävijämäärältään tietääkseni n. 2-4 Finnconin kokoinen; yli 10 000 ihmisen tapahtumat harvemmin tuntuvat kovin kotoisilta ja yhteisöllisiltä. Toinen mahdollinen selitys on se, etten koskaan ole ollut Ropeconissa missään hommissa, vaan maksanut aina ihan normaalit osallistujaliput. Ehkä pitäisi ensi vuonna tarjota jotain ohjelmaa tai autella jossain hanttihommassa ja katsoa, tulisiko siitä jotenkin dipolimaisempi tai level-upannut fiilis…? 🤔
Oli miten oli, se että Ropeconia edelleen järjestetään vapaaehtoisvoimin ja että se edelleen kasvattaa suosiotaan, ylläpitää osaltaan mun uskoa ihmisyyteen ja tulevaisuuteen. Aikuinenkin on terve, kun se leikkii, ja Ropecon on tila, jossa mielikuvitusta, luovuutta ja leikkiä arvostetaan enemmän kuin juuri missään muualla. Se tuntuu tosi tärkeältä ja parhaimmillaan jopa vähän utopistiselta, kun arjessa kokee itsensä jatkuvasti vain tekoälyn, valvontakapitalismin, fasismin ja näköalattomuuden piirittämäksi.
Never stop the madness ja suomalainen coni-kulttuuri UNESCOn maailmanperintölistalle, kiitos! 🫶
#finncon #ropecon
