Ainur Elmgren

1. Kurki laskeutui lepopaikalleen. Huomaamattaan se jäi ansaan. Se istuu kykenemättä liikkumaan. Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

Yllätys: Enne, jossa kuvaillaan paikalleen juuttunutta eläintä, onkin hyvä! Muinaisturkkilaisessa enteiden kirjassa 800-luvulta on tähän mennessä enimmäkseen toistunut kuvio, jonka mukaan vapaasti liikkuva ja hyvin ravittu eläin on onnen merkki, kun taas sidottu tai muilla tavoin liikkumattomuuteen pakotettu eläin merkitsee epäonnea.

Miksi kurkiparan jääminen ansaan on hyvä enne? Onko enteen piilopäähenkilö metsästäjä, joka on virittänyt ansan?

Kuvituskuvassa on Liao-dynastian aikainen jadesta valmistettu vyöhela, joka esittää kurkea. Liao-dynastian perustivat pohjoisaasialaiset khitaanit, jotka puhuivat mongolinsukuista kieltä ja valloittivat suuren osan 900-luvun alussa romahtaneesta Tang-dynastian valtakunnasta. Heistä tuli keskiajan uiguurien naapureita. Ehkä tämä vyöhela kulkeutui uiguuri- tai iranilaiskauppiaiden mukana ympäri Keski-Aasiaa, kunnes muuan Charles Masson osti sen kabulilaisesta basaarista vuonna 1880. Hela päätyi lopulta Massonin lahjoitusten mukana British Museumiin. https://www.britishmuseum.org/collection/object/A_1880-3611

1. Olen isokauriin uros yhdeksänpiikkisin sarvin. Nousten isoille, vahvoille polvilleni mylvin. Taivas ylläni kuuli sen. Ihmiset alhaalla tajusivat sen. Niin mahtava olen. Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

Laitetaan vielä yksi enne, koska nro 59 oli niin omituinen. Tämä enne kuuluu hyviin enteisiin, joissa eläin - villi tai kesy - liikkuu vapaana ja voimakkaana.

Enteen eläin on yleensä käännetty sanalla maraali. Maraali on itäinen isokauris, Cervus elaphus maral. Se esiintyy Suomessa satunnaisesti vieraslajina. On myös mahdollista, että enteessä esiintyvä eläin on vapiti (Cervus canadensis), jota latinalaisesta nimestään huolimatta tavataan myös Itä-Aasiassa, tai joku shikan eli Cervus nipponin nykyään sukupuuttoon kuollut alalaji.

Isokauriin muinaisturkkilainen nimi on sıgun, mikä muistuttaa nykyturkin sanaa hirvelle (Alces alces): sığın. (Vrt. englannin “elk” ja suomen “hirvi”, joita on käytetty molemmista lajeista.)

Muita vastaavia hyviä enteitä: Nro 3, kultasiipinen kokkolintu. @ainurelmgren@h-net.social Nro 20, kameliori. @ainurelmgren@mementomori.social Nro 40, partakorppikotka/nuorukainen. @ainurelmgren@mementomori.social Nro 51, kokkolintu. @ainurelmgren@mementomori.social Nro 56, ori. @ainurelmgren@mementomori.social

Kuvituskuva: Kaurisdemonin pää Mogaon temppeliluolista löytyneestä Tang-dynastian aikaisesta käsikirjoituksesta (British Museum). https://www.britishmuseum.org/collection/object/A_1919-0101-0-177-1-3

1. Leopardi lähti pyytämään saalista. Avaralla maalla se kohtasi villivuohen. Täplikäs vuohi kiipesi ylös jyrkkää kalliota. Se pelastui kuolemalta. Pelastuttuaan kuolemalta, se kulkee iloiten ja onnellisena. Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

Tämä enne on sopiva tekosyy kuvituskuvalle, jossa tarkkasilmäinen hoksaa yksikertaistetun villivuohen kuvion. Tätä tamgaa eli tunnusmerkkiä ajatellaan taivaansinisten turkkilaisten - göktürkien eli ensimmäisen turkkilaisen kaanikunnan perustajien - Ašina-hallitsijasuvun tunnukseksi.

Kuva: Göktürk-ruhtinas Kül Teginin kivipaasi 700-luvulta jaa. Höšöö Tsaidam-museossa, Mongoliassa. Wikimedia Commons.

1. Mies lähti vierailulle. Matkalla hän tapasi jumalan*. Hän pyysi tältä suosiota. Jumala antoi hänelle suosionsa ja sanoi: “Tulkoon sinulle karjaa aitauksiisi! Olkoon elämäsi pitkä!” Tietäkää siis: Enne on hyvä.

• tängri.

#Irkbitig #enteidenkirja #muinaisturkki

Viimeinkin hyvä enne maaliskuun alkuun! Tässä enteessä matkalainen tapaa myötämielisen jumaluuden tien päällä. Myös tulevassa enteessä nro 48 esiintyy sympaattinen “vanha tien jumala”. Kyseessä on ehkä tien jumala, yol tängri, joka esiintyi jo Irk bitigin enteessä nro 2. @ainurelmgren@h-net.social

Kuvituskuvan hahmo on usein yhdistetty enteessä nro 2 mainittuun tien jumalaan täplikkäällä hevosella. On mahdollista, että hahmo on buddhalainen ja/tai sogdilainen jumaluus, joka tunnettiin laajalti Keski-Aasian kauppareiteillä. Irk Bitig oli manikealaisen munkin kirjoittama teos, ja manikealaisuus omaksui paljon buddhalaisia elementtejä Keski-Aasiassa ja Kiinassa.

Kuvituskuva esittää hartauspaneelin yläosaa. Paneelissa on myös kamelilla ratsastavan jumaluuden kuva. https://www.britishmuseum.org/collection/object/A_1907-1111-70

Paneelin löytöpaikka on Dandan-Uiliq Khotanin piirikunnassa, Xinjiangin autonomisella alueella Kiinassa. Yhteenvetona tutkijoiden tulkinnoista voidaan sanoa, että kuvan aihe - ratsastaja, joka pitelee juomakulhoa, johon lintu näyttää sukeltavan - on yleinen teema 500-700-lukujen Khotanissa, ja joissakin tapauksissa ratsukko lintujen seurassa yhdistetään muinaisturkkilaisiin ja -uiguureihin - jotka olivat tosin muinaisen Khotanin vaarallisia naapureita…

1. Kameli vajosi suohon. Upotessaan, se jatkoi syömistä, mutta joutui itse ketun syömäksi. Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on huono.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

Voi ei, olen taas päivän myöhässä! Jatkossa pitää päivittää Enteiden kirjaa kaksi kertaa päivässä. Syy: Talviloma (täällä Bretagnessa pikemminkin kevätloma).

Lainasin lähikuvan mylvivän kamelin patsaasta Ashmolean Museumin kotisivulta: https://www.ashmolean.org/camel-tang-dynasty

1. Haukka lähti pyytämään jokilintuja. Kokkolintu* lennähti sitä vastaan. Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on huono.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

• Togan. ** Kara kuš, “musta lintu” eli maakotka. Kahdessa muussa enteessä mainitaan lintu nimeltä talım kara kuš, saalistava musta lintu. VATEC kääntää sen Garudaksi, kun taas Tekin (1993) tyytyy kotkaan. Marcel Erdal (1997) kuitenkin huomauttaa, että toisen, kaksikielisen lähteen perusteella tiedetään, että talım kara kuš on kiinaksi Garuda. Nämä voivat olla peitenimiä, kuten pedoilla usein on. Jossain burjaatinmongolian murteessa maakotka on khangardi, eli Garuda-kaani. [Täydennys 2.3.2026: Opin juuri jostain Instagram-meemistä, että Karakoš on myös tataarien tarulintu. Tutkimukset jatkuvat…]

Garuda, käärmehenkiä saalistava Višnu-jumalan ratsu, tuli muinaisturkkilaisille tutuksi buddhalaisuuden välityksellä. Halusin säilyttää kotkan ja tarulinnun yhteyden ja käytin käännöksissä käsitettä kokkolintu.

Kuvituskuva: Wikimedia Commons. Kuva esittää seinämaalausta temppeliluolasta nro 38 Kizilissä, Xinjiangissa. Maalaus on peräisin 300-luvulta jaa. Se on siis 500 vuotta vanhempi kuin muinaisturkkilainen enteiden kirja. Temppelit kuuluivat muinaisen Kutšan valtakunnalle ennen kuin Tang-dynastia valloitti alueen 600-luvulla. Kutšalaiset puhuivat indoeurooppalaista länsi-tokaarin kieltä. Enteiden kirjan kirjoittamisen aikaan Kutšasta oli tullut uiguurien hallitsema Qocho, joka pysyi itsenäisenä vuoteen 1132.

Lähteet: Erdal, Marcel. 1997. Further notes on the Irk Bitig. Turkic Languages 1, 63-100. Tekin, Talat. 1993. Irk Bitig - The Book Of Omens. Harassowitz-Verlag. VATEC-Projekt, 2004. Goethe-Universität Frankfurt am Main.

1. Valkotäpläinen lehmä alkoi vasikoida. Se ajatteli: “Olen kuolemaisillani!” Se synnytti valkotäpläisen sonnivasikan. [Vasikka] sopisi vihittäväksi. [Lehmä] pelastui kohtaloltaan*. Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

• Eli omistetutksi jumaluudelle (tängrille). ** Eli kuolemalta.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

En löytänyt aikakauteen sopivaa kuvituskuvaa valkotäpläisistä naudoista, mutta mielestäni tämä British Museumin nettiarkistosta löytynyt yksityiskohta buddhalaisesta maalauksesta on viehättävä. Se saattaa olla Enteiden kirjan ikäinen (800-luvulta jaa.) ja se löytyi samasta Mogaon temppeliluolakompleksista Gansun provinssista, Länsi-Kiinasta. https://www.britishmuseum.org/collection/object/A_1919-0101-0-94

1. [Versio 1, VATEC 2004:] Saaliinhimoinen partakorppikotka iskien leveällä nuolenpäällä [nokallaan], leveällä kuin lapaluu, kallion halkaisten, elää yksin. Näin on sanottu. Niin sinnikäs ja mahtava se on. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

[Versio 2, Tekin 1993:]: Rohkea nuorukainen kulkee yksin, hartiat avoimena, iskien ja halkaisten paljaan kallion leveällä nuolenpäällä. Näin on sanottu. Niin sinnikäs ja mahtava hän oli. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

Lähteet: Tekin, Talat. 1993. Irk Bitig - The Book Of Omens. Harassowitz-Verlag. VATEC-Projekt, 2004. Goethe-Universität Frankfurt am Main.

Kuva: Wellcome Library Wikimedia Commons.

1. Ne kytkivät päistärikön ristiin. Se seisoo kykenemättä liikkumaan. Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on huono.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

Enteessä 37 mainittu lista huonoista enteistä, joissa eläin ei pääse liikkumaan vapaasti, täydentyy nyt epäonnisella hevosella.

Kuvalähde: Metropolitan Museum of Art. Kuusi hevosta (rajaus). Tunnistamattomat taiteilijat. 1200-1300-luku, Yuan-dynastia. Koitin löytää kuvan päistäriköstä. https://www.metmuseum.org/art/collection/search/40303

1. Tulkoon kaislikkoon jääneestä orjattaresta, joka ei miellyttänyt Tängriä, kuningatar! Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

Valitsin kuvituskuvaksi ylhäisiä naisia kuvaavan maalauksen Bezeklikin “Tuhannen Buddhan luolista”. Luolasta nro 9 löytynyt maalaus on ajoitettu 800-luvulle. Se sijaitsee nykyään Museum für Asiatische Kunstissa Berliinissä.

Yhteensä neljä kuninkaallista preussilaista retkikuntaa järjestettiin vuodesta 1902 alkaen Xinjiangiin (eli Itä-Turkestaniin). Saksalainen tutkimusmatkailija Albert von Le Coq irrotti Bezeklikin luolista useita seinämaalauksia ja lähetti ne Berliiniin. Eurooppalaiset tutkijat järkeilivät, että taideteokset kannatti viedä turvaan levottomasta, hajoamispisteessä olevasta Kiinan keisarikunnasta. Monet Berliiniin viedyistä maalauksista tuhoutuvat kuitenkin toisessa maailmansodassa.

Bezeklikin buddhalaiset luolatemppelit olivat uiguurien kaanikunnan käytössä 800-luvulla. Samoihin aikoihin muuan manikealainen munkki kirjoitti muistiin tengriläisiä enteitä Enteiden kirjaan, joka kulkeutui itään, kunnes se säilöttiin 1000-luvulla Mogaon temppelilkompleksin kirjastoluolaan. Uskontojen moninaisuus vastasi Silkkitien väestön kielellistä ja etnistä moninaisuutta.

1. Vanha härkä joutui muurahaisten syömäksi. Ne nakersivat sen mahaa. Härkä seisoo, kykenemättä liikkumaan. Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on huono.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

Enteiden kirjan enne nro 37 kuuluu huonojen enteiden kategoriaan, joissa eläin ei pääse liikkumaan vapaasti.

Muita tällaisia enteitä: Nro 16, varastettu hevonen: @ainurelmgren@mementomori.social Nro 25, kaksi härkää: @ainurelmgren@mementomori.social Nro 39, sidottu päistärikkö (tulossa) Nro 46, kameli suossa (tulossa)

Kuva on lainattu British Museumin sivuilta lisenssillä CC BY-NC-SA 4.0. Se esittää savesta valmistettua härän päätä, joka on ehkä toiminut juoma-astiana. Esine on peräisin Yotkanin löytöpaikasta Kiinan Xinjiangista. Esineen tarkka ikä ei ole tiedossa. Se saattaa olla vuosisatoja vanhempi kuin Enteiden kirja. https://www.britishmuseum.org/collection/object/A_MAS-52

1. [Versio 1. VATEC] Vaikka omistat paljon hevosia, sinulla ei ole siitä iloa. Kun hevoset ovat epäonnisia, et huolestu. Kun nostat sotalippusi, et nauti jumalallista suosiota (kut). Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on erittäin huono.

[Versio 2. Tekin 1993] Sinulla ei ole useita arvonimiä omaavan miehen iloa. Toisaalta et pelkää huonoa mainetta. Näin ollen sinulla ei ole hyvää onnea (kut) jota juhlitaan liputtaen. Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on erittäin huono.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

Tätä ennettä voidaan tulkita ainakin kahdella eri tavalla. Syy piilee avainsanassa “at”, joka voi tarkoittaa joko hevosta tai nimeä - ei ainoastaan muinaisturkissa, vaan monissa turkinsukuisissa kielissä tänäkin päivänä.

Tataarisukulaiseni kertoivat minulle kerran kaskun, muistaakseni ihan oikeaan henkilöön liittyen: Setä kysyy pieneltä pojalta, mikä hänen nimensä oli. “Ei minulla ole heppaa”, vastasi poika.

Jotkut sanat eivät ole ollenkaan muuttaneet muotoaan vuosituhannenkaan jälkeen. Samoin kut/kot on pysynyt hyvän onnen ja siunauksen käsitteenä ja tataarit toivoittavat toisilleen merkkipäivinä “kotlı bulsın”, onneksi olkoon.

Lähteet: Tekin, Talat. 1993. Irk bitig. Harrassowitz Verlag. VATEC-Projekt 2004. https://vatec2.fkidg1.uni-frankfurt.de/vatecasp/Irk_Bitig.htm

Kuva: Otin valokuvan Tang-dynastian aikaisista hevospatsaista British Museumissa heinäkuussa 2025.

1. Kaani lähti sotaan. Vihollinen lyötiin. Kaani palaa takaisin ja sallii kansan elää paimentolaisina tai asettua aloilleen. Itse joukkoineen hän saapuu ordoon iloiten ja onnellisena. Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

Enteestä nro 28 opimme, että ordo on päämaja, hallitsijan leiri eli valtakunnan hallinnon keskus.

Tämä enne on melko simppeli, mutta kiinnostavaa on, että siinä korostetaan voiton jälkeistä yhteiskuntajärjestystä: Kansa saa päättää elintavoistaan. Ehkä tässä tarkoitetaan siis myös voitetun osapuolen alamaisia.

Kuva on lainattu Wikimedia Commonsista ja esittää uiguurien kaanin kääntymistä manikealaisuuteen vuonna 762. Enteiden kirja koottiin todennäköisesti näihin aikoihin.

Lisätietoja kirjasta, josta kuva on peräisin: https://en.wikipedia.org/wiki/Leaf_from_a_Manichaean_book_MIK_III_4979

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Conversion_of_B%C3%B6g%C3%BC_Qaghan_(759-780_CE)_to_Manicheism_in_762_(detailed_of_B%C3%B6g%C3%BC_Qaghan_in_a_suit_of_armour,_kneeling_to_a_Manichean_high_priest).jpg

1. Köyhän miehen poika lähti ansaitsemaan rahaa. Hänen matkansa oli onnekas. Hän palaa iloiten ja onnellisena. Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

Nyt alkaa pikkasen uuvuttaa. Onneksi päivän selkeä ja hyvä enne päästää helpolla. Kuvaksi valitsin viime kesänä British Museumissa ottamani kuvan Tang-dynastian aikaisista patsaista. Etualalla kaksi keskiaasialaista (tod. näk. sogdilaista) reppuria juomakannut käsissään, taka-alalla vierailijoita Intian valtameren rannikoilta. Reppurihahmot vaikuttavat heti sympaattisilta, sillä monet tataarisukulaiseni saapuivat Suomeen kulkukauppiaina.

1. Mies, jonka työnä on [teuraseläinten] suolistaminen, antoi poikansa ja naisväkensä pantiksi ja lähti suolistamaan sisuskaluja ja sisälmyksiä. Menettämättä poikiaan ja naisväkeään hän ansaitsi yhdeksänkymmentä vapaata lammasta. Kaikki hänen poikansa ja naisväkensä iloitsevat. Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

Tässä on nyt vähän omaa ja muiden tulkintaa mukana, mutta oletan rohkeasti että varhaiskeskiajan aropaimentolaisten suurissa juhlissa tarvittiin kokeneita teurastajia. Syömingit (ja juomingit) olivat varsinkin eliitin sosiaalista liimaa. Ilman niitä ei kokoustaminen ja yhteinen päätöksenteko onnistunut, eikä kaani saanut kannattajia sotaretkilleen.

Kuvituskuvaksi en keksinyt parempaa kuin jo enteessä 18 esitelty Kiinassa asuvan sogdilaisen ylimyksen An Jian hautasohvan (oma käännökseni käsitteestä “funeral couch”) koristelu. Tämä oli vainajan lepopaikka hautakammiossa. Rikkaissa haudoissa se oli ylellisesti kuvitettu. An Jian haudan koristeluissa on paljon kuvia turkkilaisista, jotka olivat sogdien tärkeitä kauppakumppaneita. Muinaisturkkilaiset tunnistaa pitkästä mustasta tukasta, joka oli palmikoitu moneen lettiin, sekä leveäkauluksisesta kauhtanasta. Sogdilaiset tunnistaa useimmiten lyhyestä tukasta (joskus “pottatukasta”), mutta vaikutteita vaihdeltiin puolin toisin. Tässä kuvassa Silkkitien naapurukset musisoivat sulassa sovussa.

Kuva: Wikimedia Commons, Shaanxi, provinssin arkeologinen instituutti, Xi’an.

1. Sokea varsa etsii nisää oriilta. Hukattuaan sen keskipäivällä, mistä ja miten se löytäisi sen keskiyöllä? Näin on sanottu. Tietäkää siis: Enne on huono.

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

1. Vanha harjalintu lauloi ennen uuden vuoden koittoa: “Älä kiihdy, älä katso, älä säikäytä sitä!” Näin on sanottu. Tietäkää siis:

#Irkbitig #Enteidenkirja #muinaisturkki

Enteen merkitys on jätetty avoimeksi. Se sopii kuitenkin hyvin vuodenaikaan, sillä useiden itäaasialaisten kuu-aurinkokalentereiden mukaista uudenvuodenjuhlaa vietetään yleensä helmikuussa (esim. tänä vuonna kiinalaiset juhlivat 16-17.2.2026 ja mongolialaiset 18.2.-20.2.).

Kuvassa keskiaasialainen harjalintu-kukkopilli British Museumista. Lintu on löytynyt Yotkanista, Khotanin alueelta, Xinjiangista. Sen iästä on erilaisia arvioita: Uusin arvio on, että se on valmistettu 200-500-luvulla jaa. Yotkan oli Khotanin kuningaskunnan keskus, jonka islamilaistuneet turkkilaiset karakhanidit valloittivat vuonna 1006. Sitä ennen Khotanissa puhuttiin iranilaisia kieliä ja vallitseva uskonto oli buddhalaisuus. Kiinan dynastiat pyrkivät hallitsemaan Khotania, koska siellä tuotettiin haluttua jadea.

Yotkanin kaivauksista löytyi pieniä savieläimiä, joita on arveltu leluiksi. Unkarilais-brittiläinen tutkimusmatkailija Aurel Stein löysi niitä toisella Xinjiangin löytöretkellään vuosina 1906-1908.

1. Kameliori olen laumoineni. Roiskin valkoista vaahtoani ympäriinsä. Se roiskuu ylös taivaaseen ja imeytyy alas maahan. Kuljen ympäriinsä nukkuvat herättäen ja makaavat nostattaen. Niin mahtava olen. Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #enteidenkirja #muinaisturkki

Kuvituskuvan otin viime heinäkuussa British Museumissa.

1. Valkoinen hevonen, valittuaan vastapuolensa kolmella etsinnällä, lähetti sen rukoilemaan mykälle. Se sanoo: “Älä pelkää, rukoile hyvin; älä pelkää, ano hyvin!” Tietäkää siis: Enne on hyvä.

#Irkbitig #enteidenkirja #muinaisturkki

Enteen käännökset ovat hiukan vaikeaselkoisia. Kuka on “vastapuoli”? Toisen tulkinnan mukaan “kolme etsintää” on “kolme olemassaolon olotilaa” (three states of existence), mikä voisi viitata buddhalaisuuden “kolmeen olemassaolon merkkiin”: Anicca (pysymättömyys), dukkha (kärsimys), anatta (minuudettomuus).

Irk bitig on manikealaisen munkin kokoama teos, mutta manikealaisuus oli idässä voimakkaasti synkretisoitunut buddhalaisuuteen, joten buddhalaisten käsitteiden esiintyminen enteissä ei ole sen ihmeellisempää kuin zarathustralaisten tai turkkilaisen muinaisuskon.

Onko valkoinen hevonen vihitty Tängrille, turkkilaisten taivaanjumalalle? Onko kyseessä hindulaisuudesta buddhalaisuuden mukana periytyneestä synkretistisestä rituaalista? Hevosen tai muun eläimen vihkiminen jumaluudelle oli yleinen tapa Keski- ja Pohjois-Aasian paimentolaiskansojen parissa. Mongoleilla tällainen hevonen on “seter”.

Hoksasin, että pidin liian pitkän tauon postauksissa instanssimuuton takia. Helmikuussa täytyy päivittää vähän useammin kuin työpäivinä, jotta ehtisin päättää enteiden sarjan syntymäpäivänäni (20.3.).

Kuvituskuva: Yönhohtava kimo, Han Gan, n. 750 jaa. Han Gan oli Tang-dynastian johtava hevosmaalari. Metropolitan Museum of Artin kuvauksen mukaan maalaus hevosesta “palavine silmineen, levenevine sieraimineen ja tanssivine kavioineen” … “ilmentää kiinalaisia ​​myyttejä Keski-Aasian ‘taivaallisista ratsuista’”. Olen lisännyt kuvan kontrastia ja kirkkautta, jotta hevosen ääriviivat erottuisivat paremmin.

1. Minkälainen on jurtan runko sisältä? Minkälainen on sen savuaukko? Minkälainen on sen akkuna? Se on kirkas. Minkälainen on sen katto? Se on hyvä. Minkälaisia sen köydet ovat? Ne ovat kaikki sidottuna paikoilleen. Tietäkää siis: Enne on erittäin hyvä.

#Irkbitig #muinaisturkki #enteidenkirja

Kuvituskuvassa sogdialainen ylimys An Jia vierailee turkkilaisen päällikön jurtassa.

An Jia (518–579 jaa.) polveutui sogdilaisesta aatelissuvusta Buharasta. Hän vastasi Keski-Aasiasta kotoisin olevien ulkomaisten kauppiaiden kaupallisista asioista Kiinassa sekä zarathustralaisten uskonasioista Pohjois -Zhou-dynastian Tongin prefektuurissa. Hänen virallinen kiinalainen arvonimensä “ Sàbǎo “ (薩保, “Suojelija, Vartija”, juontuu sogdin sanasta sārtpāw , “karavaanijohtaja”), jota käytettiin hallituksen nimittämistä sogdilaisten maahanmuuttaja-kauppiasyhteisön johtajista. An Jia asui Xi’anissa ja hänet haudattiin sinne.

Haudan kuvissa esiintyy toistuvasti turkkilaisia, jotka olivat luultavasti An Jian tärkeimpiä kauppakumppaneita.

Kuva: Wikimedia Commons, Shaanxi, provinssin arkeologinen instituutti, Xi’an.