Jakke Pimiö

Maiharin vetoketju sanoi RIPS.
Ja vanha luottosuutari on jäänyt eläkkeelle, vaikka oli nipin napin 80-vuotias! Nykynuoriso on niin pullamössöä.

Mutta hakusessa hyvä suutari siis, Helsinki/Kirkkonummi nyt ensisijaisesti, saa suositella. Myös sukulaiset huomioidaan.

Lapsi kysyi voiko tulla käymään.
Istuttiin sitten pimeässä sohvalla ja heiteltiin toisiamme pehmeällä pallolla.

Hän tuumasi, että mua ei oo selvästi leikitetty tarpeeksi viime aikoina ja uhkasi ottaa yhteyttä kumppaniini tämän tiimoilta.

Mutta oli kyllä hyvä leikki!
Hirvittävän kevyeksi tuli mieli siitä.

1/
Tänään oli se päivä, kun käytiin katsomassa Kullervon tarina.

Se ei ollut niin huono, kun pelkäsin. Ei kyllä mitenkään hyväkään, mutta laitan tähän vähän ajatuksia siita.

Lampaat esiintyivät vain kahdessa kohtauksessa, joka oli hyvin harmillista. Yhdessä kohtauksessa oli myös kilejä.

Elokuvassa sanottiin kerran henkipatto, josta luonnollisesti pisteet.

Tosi hienoja luontokuvia, ne oli elokuvan parasra antia ja myös musiikista tykkäsin.

1/
Olen ruvennut (uusio)harrastamaan sellaista, että menen kirjastoon etsimään tietoa.

Että jos haluan selvittää jonkun asian, niin en mene internettiin ja yritä selvittää, että onko tää nyt oikeaa tietoa vai tekoälytietoa vaan menen kirjastoon ja etsin kirjoja ja sitten istun siellä kirjastossa kahlaamassa niitä kirjoja ja etsimässä tietoa ja sitten teen muistinpanoja.
Kynällä teen ja vihkoon kirjoitan.

Ja tämä on vähintään yhtä hauskaa, kuin lapsena.

Sinne se jälkeläinen sitten meni, uuteen omaan kotiin.

Täällä on yksi huone tyhjänä. Ehkä aamuun asti kestää tämä tila ja sitten alan muuntamaan sitä villahuoneeksi.

Vähän on hassu olo, että täällä minä nyt sitten vaan elelen ja puuhailen itsekseni mitä lystään. Aika paljon kehnomminkin voisi olion asiat olla.

Eikä kai se hassu olo yllätys ole, ehdittiin asua ja elää yhdessä pidempään kuin mitä ilman häntä olen elänyt ja ollut.

Täältä löytyy aivan uskomattomia kätköjä.

Jotkut on hauskoja juttuja, kuten kun jostain menneiden vuosien piparikätköstä löytyi lapsen käsin kirjoittama viesti "Huom! Etsi parempia piiloja!"
Otin heti työn alle.

Mut sit esim. noi väriä vaihtavat lusikat, joita tuli rice krispies -paketeista, kun olin lapsi.

Niin mites niiden keräilyarvo, varmasti huikea! Osa niistä on edelleen paketeissaan.

Tämäkin tuli selvitellessä vastaan. Lapsen eka sadeasu. Mulla ei ollut rahaa, mutta jotain piti keksiä, niin ompelin sitten jätesäkistä. Saumat tiivistin ilmastointiteipillä. Olin tästä tosi ylpeä.

Sitten oli joku tapaaminen lastensossun kanssa (siihen aikaan nuoret äidit sai sellaisen automaattisesti) ja hänelle ylpeänä esittelin tätä hienoutta. Hän oli aivan järkyttynyt ja ilmoitti, että laittaa mun tilille heti sadevaaterahaa.

Näin tyylikästä en ole toista nähnyt.

Jälkeläisen kaikkia papereita ja muita käyty läpi tässä hänen muuttonsa alla.

Oli hieno kolmen vanhan kielitesti, jossa hän oli kutsunut onkea kalapuikoksi.

Minusta suorastaan nerokas, kyllähän se aika puikko on, jolla kalaa pyydetään.

1/
Kun olin lapsi, niin mun vanhemmat suositteli kaikenlaisia kirjoja tai siis tuppasivat mun käteen eri kirjoja ja sanoivat, että tämä olisi hyvä lukea ja tästä varmasti pidät.

Isän valinnat oli yleensä klassikoita, Seitsemästä veljeksestä Tuulen viemään. Kamelianaisen kun lukee yhdeksän vanhana, niin ei se ehkä ihan avaudu.

Äiti sen sijaan ajatteli, että Riksin sarjaan kuuluvat kirjat olisivat minulle erityisen sopivia. Etenkin James Oliver Curwood ja Zane Grey olivat tämän listan kärjessä.

Pääsääntöisesti kotikirjasto on mielestäni ihana asia.

Mut sit kun on tää kohta, missä pitää imuroida kaikki kirjat (jos ei halua hukkua pölyyn), niin ihanuus ei oo ihan ykkösenä mielessä.

Luulen, että joku 200-300 kirjaa lähtee taas etsimään kotia jostain toisaalta.

Pois lähtevien kasat näyttää jälleen kerran tosi isoilta, mutta ei se sit hyllyissä niin kovin isolta lovelta näytä - joka on vähän pelottavaa.

Silleen ristiriitaista tässä.

On semmonen tietty haikeus, kun jälkeläisen kanssa elellään samoissa tiloissa enää 1-3 viikkoa. Päässä on semmosia, että tämmöstä ja tämmöstä ei sitten tänä jälkeen enää ole.

Ja sit toinen puoli aivoista on silleen, että siistiä, voin alkaa elämään ihan miten lystään ja kamalasti suunnitelmia, mitä kaikkea teen täällä kotona, kun hän lähtee. Kuten vaihdan kaikkien huonekalujen paikkaa ja saan villalle ihan oman huoneen ja ja ja.

Käytiin eilen purkamassa ja hakemassa Ikean hylly, jonkun ihmisen luota.

Muuten tosi hyvässä kunnossa, mutta osa puutapeista ei ihan silleen parhaassa hapessa, niin menin sitten Ikean sivuilta katsomaan, jos niitä voisi sieltä ostaa.

Niin ei voi.

Mut sen sijaan voi tilata tämmösiä varaosia, tulevat kotiin ilman kuluja sitten.

Tämmöstä pidän kyllä oivallisena ja antaa kovasti lisäikää esim. tapillisille huonekaluille.

Piti vaan kliksutella syy sille, että mistä syystä uudet osat tarvitsee.

Mitä helvettiä taas ihmiset?

Miten jollekin voi edes tulla mieleen, että on hyvä idea viedä koira haistelemaan kuuttia?

En tiiä, mutta mulla menee niin yli ja ohi, miksi ihmiset tunkee villieläinten lähelle ja häiritsee niiden elämistä.

Haluaisin tavallaan myös tietää katsovatko ne kuvailijat sitten niitä eläinkuviaan jatkuvasti, niinku vaikka aina illalla ennen nukkumaan menoa.

https://yle.fi/a/74-20152392