En oikein tiedä, mitä ajatella Galleria Askin näyttelystä, jossa taiteilija tutkii tätiään, joka oli aikoinaan Kekkosen sisäkkö. Täti ei koskaan puhunut mitään työstään, hänellä oli tietysti vaitiolovelvollisuus. Toisaalta häntä itseään ei myöskään saanut kuvata, jos jotain kuvia on, niissä hänellä on kädet kasvojen edessä tai muuten vain vetäytyy piiloon.
Näyttelyssä on tädin jäämistöä, kirjeitä kirjailtuna lakanoihin ja valokuvia, tosiaankin yleensä tädin kasvot ovat piilossa. TS:n alkuperäinen otsikko näyttelystä tehdystä jutussa viittasi näkymättömän Esterin tekemiseen näkyväksi. Näyttelyteksti taas että ”Ylikosken työ tekee näkyväksi Esterin ja hänen kaltaistensa ihmisten työtä ja kokemuksia. Samalla se avaa näkymän siihen hiljaiseen ja usein huomaamattomaan työhön, jonka varaan instituutiot, valta ja historia rakentuvat.”
Tämä on kiinnostavaakin ja työn tekeminen näkyväksi on ihan fine, mutta mietin, onko oikein tehdä millään tavoin näkyväksi ihmistä, joka pyrki olemaan näkymätön muutenkin kuin työn puolesta, edes tämän kuoleman jälkeen?
Niin, ja koska mistään ei löytynyt Hruštšovin Esteristä ja Kekkosesta ottamaa kuvaa (Kekkonen piti Esteriä kuvassa väkisin), taiteilija on yrittänyt luoda toisintoja kuvista tekoälyn avulla. Niin että nyt Esterin kuva kai sitten on myös tekoälyllä?
Mulle tämä oli torjuvaa enkä jäänyt syventymään näyttelyyn kunnolla. Siellä se nyt kumminkin on vielä viikon, voitte päättää itse.
https://www.galleriaaski.com/tulevat-nayttelyt/maria-ylikoski
#taide #näyttelyt #Turku
