Kävin katsomassa Nolanin Odysseuksen. Haarniskojen ajantasaisuus ei ole itselleni iso ongelma, ja Troijan Helenan hipiä kelpasi kyllä, mutta en oikein saanut kiinni siitä, mitä Odysseus-elokuva ennen kaikkea halusi olla.
Veijarinelkeet oli siivottu pois, ja palaa mieleen Terry Gilliamin toteamus, ettei hän hahmota, miten voisi ohjata Iliaan, kun ei saa mukaan näyttelijöiksi kreikkalaisia jumalia. Kirke ja Calypso olivat kummallisia - Calypso tuntui olevan jostain "Viidakon tähtösistä" eksynyt - ja äitinä paheksun, ettei Odysseus tavannut äitiään Manalassa.
Jotkut osuudet olivat näyttäviä, mutta eivät istuneet kokonaisuuteen. Mitä ne alumiinihaarniskaiset isokokoiset saarityypit edes olivat?
Anne Hathaway riutuneena Penelopena oli mainion kulunut ja rasittunut. Hyvin kriittinen elokuvaseuralainen teki sen myönnytyksen, että Odysseuksen koira näytteli hyvin 😆 Itse tykkäsin alkupuolen unenomaisuudesta. Äänimaailmassa myös paljon hienoa.
Mutta en oikein lämpene sille, että sankari kirmaa ratkaisevissa kohdissa kolme nuolta torsossaan.
Joihinkin asioihin oli panostettu paljon, mutta toiset jäivät irrallisiksi. Agamemnonin kypärä oli komea, mutta jäi vähän epäselväksi, mitä hän siellä pasteeraili. Ja Sinonin sota-arpajuttu meni ohi. Välillä oli autenttista ja välillä ei yhtään, olisi ehkä voinut tyylitellä enemmän.
Ihan rauhassa kyl saa tykätä, jos tykkää.
Hankin ehkä katsottavaksi tämän vuoden 2024 elokuvan vastapainoksi. Ja lapsuudessa nähty vuoden 1968 toteutus pitäisi ehkä myös katsoa uudestaan.
#Odysseus
https://www.imdb.com/title/tt19861162/
