Eilen katkesi lähes yhdeksän vuoden mittainen hylsyputki, mitä apurahoihin tulee. Taiteen edistämiskeskus myönsi kirjastoapurahan neljäksi kuukaudeksi. Olo on kuin lottovoittajalla! Viihdekirjallisuudelle, varsinkaan spefiviihteelle, ei ole helppo saada apurahoja. Se ei kaiketi ole "oikeaa taidetta" ja sillä ajatellaan pärjäävän jo huimilla myyntiluvuilla [tähän itkunsekaista hullunnaurua]. Mutta olen aistivinani hiljalleen muutosta tähän, varsinkin mitä spefiin tulee. En vain siksi, että minä just sain apurahan, vaan jo aiemmin kun on kuullut muiden kollegojen saaneen. Mutta onpa nyt kuitenkin onni potkaissut! Toivon, että tästä myös aukeasi edes pieni apurahaputki. Vaikka itseänikin toisinaan harmittaa, että samat tyypit saavat apurahaa vuodesta toiseen putkella, ymmärrän sen kääntöpuolen. Jatkuvuuden tukeminen on yhtä lailla tärkeää. Projektille jo aiemminkin myönnetyt apurahat menevät hukkaan, jos projekti kosahtaa/viivästyy kohtuuttomasti siksi, ettei saakaan rahoitusta. Toivon siis, että ainakin Lakerta-sarjan saisin työstää loppuun apurahojen turvin. Monen vuoden projektihan sekin on, mutta 4 kk:n apuraha on jo hyvä alku! #kirjailijanelamaa #apuraha