jarizleifr

Hyvä muistutus siitä että kuolleita ystäviään kannattaa toisinaan siivota puhelimen muistista. Ennen pitkää heidän puhelinnumeronsa menee kiertoon ja sitten alkaa tulla hämmentäviä notifikaatioita tyyliin "N on liittynyt sovellukseen B!"

this is the soundtrack of the apocalypse

https://www.youtube.com/watch?v=72C_4L8Vu2o

Oon löytäny KVM-kytkimestäni kiehtovan bugin.

Jos Linux nukahtaa ja työpöydän monitori menee samalla pimeeksi, se lähtee päälle ku vaan herättää, no problem, mut jos mulla on TV saman jakajan perässä, se ei näytä kuvaa herättäessä, se menee ihan täysin pimeeksi, ja joudun aina sokkona mennä terminaaliin resetoimaan monitoriyhteydet.

Tän hetkinen suoja tätä vastaan on kans ihan omaa laatuaan, eli `jiggle` päälle, et se hipaisee hiiren kursoria 100 sekunnin välein ettei Linux nukahda.

#atk

https://yle.fi/a/74-20214345

Herra ohjelmointiprofessorille sanon vaan että sä et tiedä alkuunkaan mistä puhut

Koodirivi ei ollut ikinä mikään työn mittari, ei vanhassa maailmassa eikä uudessakaan maailmassa. Kahdessa minuutissa kahden viikon työt on ihan silkkaa hyperbolaa eikä kukaan joka ymmärtää matematiikkaa heittäisi tommosia sutkauksia.

Kahdessa viikossa on 4500 minuuttia työaikaa, jos lasketaan 37,5h tarkkuudella. Se määrä TYÖTÄ, ei siis koodia, kahdessa minuutissa?

Upeita roolipelihetkiä:

Tyypit saa tehtyä erään kauppaorganisaation tiloissa hiippaillessaan täydellisen väärennöksen kauppa-asiapaperista, jolla ratkeaa yks kokonainen lanka tästä kampanjasta.

Tyylipuhdas suoritus, joka päättyy siihen, että yks sankareista kompastuu poistuessaan rappukäytävässä ja rullaa ne päästä päähän, saaden kaikkien talossa yhä tajuissaan olijoiden huomion kerättyä itseensä.

#roolipelit

Tuli sattumalta vastaan artikkeli vuoden 1996 rakentelupeli Afterlifesta.

> it is one of the most complicated and counter-intuitive and willfully obtuse games I have ever played. It is also wildly funny and structurally fascinating in a way that no other game is.

Tää on ollut itelläni pitkään listalla "pelit joita mietin enemmän kuin mitä olen pelannut niitä", koska mun on helppo yhtyä Chris Personin analyysiin tästä. Täysin psykedeelinen ja järjetön ja kiehtova peli.

https://aftermath.site/27-years-later-lucasarts-afterlife-is-brilliant-brutal-and-few-know-how-to-beat-it/

Eniten tässä ajassa suututtaa kuinka levällään oma elämä oikeastaan on

On vaan tommosia hajanaisia rakennelmia, joista valtaosa on unohtunut tai jäänyt kesken ja sit sitä tasapainoilee semmosen ihme himmelin päällä et kyl tää tästä

Koko luova elämä viime ajoilta koostuu semmosista parin rivin runoraakileista, muutamasta "hyvä riffi.mp3" -tiedostosta ja jostain satunnaisista maalauksista

Enkä mä olis kyennyt/jaksanut tehdä enempää vaikka olisin tahtonut

Yritän jotenkin porautua siihen vihaan ja pettymykseen, minkä takia koko proggis meni mutaan joskus silloin 2018

En varmaan ikinä koko terapian aikana sanoittanut miten paljon mua vituttaa se että multa hävis alta se bändi minkä eteen olin tehnyt töitä ja mitä pidin omana hengenlapsena

Saatanan saatana

Mietin että mikä se on se kärsivän taiteilijan seuraava leveli, missä taiteilija vetää ihan himmeet kriisit että enhän mä osaa puoliakaan näistä jutuista mitä tein 10-20 vuotta sitten

Joku mimmi tuli nakkikioskijonossa silleen et "upee parta miten tommosen voi vaan kasvattaa omg"

Ja hän hymyili ja vilkutti kun sain typerän kebab-annokseni ja lähdin himaan

Here is an interesting puzzle. Can you find Rosalie the manul (Pallas's cat)?

#manul #ManulPosting

Aina kun joku sanoo, että "jäämme jälkeen" jos emme pivotoi itteämme yhdysvaltalaiseen tekoälyyn, niin haluaisin huomauttaa että niitä jälkeen jäämisen akseleita voi olla myös omavaraisuus, inhimillisyys, oikeudenmukaisuus, ymmärrys ja taidot, kriittinen ajattelu, kulttuuri, vastuullisuus ja vaikka ihan ihmiskunnan selviytyminenkin.

Uusliberaali maailmanjärjestys ja sen järjettömyyttä puolustelevat droonit vievät meitä kohti maailmaa, jossa akseleita on vain yksi ja se on rikkaiden valta.