#ruutuaika #ihmisyys #vuorovaikutus #lapset #nuoret #kanssakäyminen #yhteisöllisyys #vastakkainasettelu #itsepalveluyhteiskunta
Maksumuurin takana, joten koko tarinaa en pääse lukemaan, mutta puhua siitä voin.
Jo aikapäiviä sitten kylässä käyminen väheni kun alettiin käyttää tietokoneita.
Sitten tuli aika älypuhelinten.
Jos sai kovalla työllä ja vaivalla järjestettyä kyläilyä niin että soviteltiin ensin s-postitse aikatauluja yhteensopiviksi ja kokoonnuttiin, niin puhelimet oli ulottuvilla ja jotkut räpläsivät niitä koko ajan..
Ihmiset valikoivat yhä enemmän ja enemmän kenen kanssa ovat tekemisissä.
Tapahtuu kuplautumista.
Kaipaan sitä entisaikaa kun oli pakko kohdata erilaisia ihmisiä. Toki, joo, vakavasti vammaiset ja mielenterveysongelmaiset suljettiin laitoksiin, mutta tarkoitan sitä miten asioitiin pankeissa ja virastoissa, kohdattiin ihmisiä naamatusten.
Ei ollut etätyömahdollisuuttakaan niinkuin nyt.
Kylässä käytiin. Vanhoista ihmisistä huolehdittiin enemmän kuin nyt.
Nykyään shoppaillaan ystävät, ne sukulaiset joiden kanssa halutaan olla tekemisissä. Sosiaalisessa mediassa vastakkainasettelu lisääntyy. Me vastaan te. Ei tarvita kun yksi poikkipuolinen sana ja se on siinä. Kuplasta viskataan pihalle ja internetaika mahdollistaa diktatuurimaiset elinkautiset.
Puhelimen räplääminen, helppo elämä, näennäisen helppo, joka onkin pelkkä sudenkuoppa, ansa vailla vertaansa.
Kaipaan välillä jopa niitä varhaislapsuuteni sukujuhlia ja talkoita missä miesväki nautti illan tullen päihdyttäviä juomiaan. Riitelivätkin juovuksissa, mutta yhtä pidettiin taas myöhemmin kun pöly oli laskeutunut ja tarvittiin toinen toisiaan.
Nykyinen ylimielisyys on hurjaa.
Se on myös harhaa.
