Hetken piti miettiä, miksi olin varannut tämän runokokoelman kirjastosta. Kirjan lopusta löytynyt Leena Kellosalon teosluettelo palautti asian lopulta mieleen: luin Kellosalon edellisen kokoelman Tulikärpäsiä Tammelan yllä ja se oli sen verran mainio, että tämä uusikin päätyi varaukseen. Edellisen kokoelman Tammela oli Tampereella ja siellä uusikin kokoelma liikkuu. Ensimmäisessä runossa esitellään vaaleanpunaisissa crocseissa liikkuva professori Joel, ja heti seuraavassa sijoitetaan tapahtuma Vieremänkadulle. Sehän on pieni kadunpätkä Hyhkyn rantapolun ja Tahmelan rantapolun välissä Tampereen Pispalassa; olen monet kerrat ajanut siitä pyörällä osana Pyhäjärven ympäriajoa. Professori Joelin edesottamukset jäävät hieman etäisiksi. Kiinnostavampia sävyjä löytyy kokoelman loppupuolelta, jossa katse kiinnitetään Pispalan kuningattareksikin kutsuttuun antiikkikauppias Irja Lastuseen. Lastunen oli ilmeisesti huomiotaherättävä poikkeusyksilö ja piirtyy runoihin kiinnostavalla tavalla, vähän sivusilmällä katseltuna. Taivaalta sataa mustia orvokkeja on oikein tyylikäs runokokoelma, joka on antoisimmillaan heille, jotka osaavat arvostaa näkökulmaa takavuosien Pispalaan ja kenties nauttivat runot nostalgia-annoksen kera. Joel saattelee Emilian tornin näköalatasanteelle he ihmettelevät Luojan palikkaleikkejä moreenipenkereellä valoristejä jotka pääsivät Viidan romaanin kanteen mystistä haulitornia joka sylki valumökin putkensuusta vesialtaaseen miljardeja salaisen reseptin hauleja