#kansalaisaktivismi #autisminkirjolla #fakta #saannot #demokratia #oikeudenmukaisuus #oikeusvaltio #narsismi
Minulla on maine hankalana ämmänä. Erittäin hankalana, ikävänä ihmisenä.
Olin jo lapsena sellainen etten hyväksynyt epäoikeudenmukaisuutta.
Lapsuuskodissani isä käyttäytyi itse kuin sika pellossa, mutta vaati muilta kuuliaisuutta.
Vaikka isä oli impulsiivinen, myös väkivaltainen ja jopa sadisti, uhmasin sitä pikkutyttönä. Muutin pois lapsuuskodista 16 vuotiaana.
Tuolloin 16v liityin ensimmäistä kertaa järjestöön.
Olen jo lapsena ymmärtänyt ettei oikeudenmukaisuus ole mikään itsestäänselvyys. Opin jo nuorena ettei mikään ole itsestäänselvää.
Valitettavasti nykyään hankalat yksilöt lääkitään hiljaiseksi etteivät häiritse kaupankäyntiä, kasinokapitalistia, saati sovinisteja, äärioikeiston kehittymistä.
Varsikin naisoletettujen käsketään vaieta seurakunnissa ja nykyään se komento on voimistunut voimistumistaan.
Valtaosa suomalaisista on muuttuneet poroporvarillisiksi positiivareiksi. Yrittäjät ovat kustantaneet NLP koulutusta ja yhä useampi duunari onkin muuttunut itse yksityisyrittäjäksi puhaltelemaan yhteiseen kasinokapitalistiseen hiileen..
-90-luvun laman jälkeen kansa alkoi äänestää konservativeja ja nyt ollaan tilanteessa, missä demokratiamme on uhattuna.
Uusavuttomien laitostuneet sukupolvet kuvittelemassa että kuuluisa Joku Muu hoitaa kaiken. Jumalakin hoitaa muka.
Vitut hoida!
Ei ole ollut koskaan mitään paratiisia, ei ole luvattua maata, ei mitään kikkelijumalaakaan. Sori vaan. Uskovapaus toki on ja käärmeöljykauppiaat tienaa sillä, mutta turha itkeä siinä vaiheessa kun olet tyhjän päällä.
Ajojahti meitä hankalia ämmiä kohtaan on kiihtynyt.
Se todistettiin viikonloppuna Tampereella kun sinimustat natsit pahoinpitelivät monen raavaan miehen voimin yhden nuoren naisen potkimalla naaman ruhjeille.
Olen jo ~70v mutta tiedän ettei Nyky-Suomessa enää vanhoja ihmisiä kunnioiteta. Varsinkaan jos on hankala vanha nainen kuka on tottunut taistelemaan epäkohtia vastaan.
Nuoremmat sukupolvet ovat tottuneet olemaan asiakkaina yhteiskunnassa. Ollaan totuttu siihenkin ettei ääntään saa enää korottaa kukaan. Lääkkeet! Lääkkeet! Lääkkeet!
Normittaminen on edennyt hämmästyttävälle tasolle.
Politikointi on muuttunut näpertelyksi muovisten mehupillien ja pullonkorkkien kanssa, mutta vanhoja konkareita ei kuunnella jos ne eivät ole miellyttäviä, tai Super Julkkiksia.
Rikkaan lapsen syndroomat, ainoan lapsen syndroomat, narsistisuus, egoismi, itsekkyys ja se kuuluisa Joku Muu hoitaa.
Sovinismi rehottaa ja naisten asema, samoin muun sukupuolisten, on uhattuna.
Maailma on nyt täynnä vanhoja köyhiä naisia joilla ei ole rahaa kuluttaa.
Meissä vanhoissa naisissa on myös hankalia ämmiä äärioikeiston mielestä ja Suomessakin on hoksattu että köyhistä vanhoista naisista päästään eroon natsiottein nostamalla terveydenhuoltomaksut pilviin.
Sellainen kiitos raatamisesta hyvinvointivaltion eteen alipalkattuna. Sellainen kiitos kansalaisvaikuttamisesta, siitä ettei suostunut vain mielyyttäjäksi.
Mutta niin kauan kun minussa henki pihisee, olen se hankala aina vaan. Evvk vaikka kukaan ei minusta tykkäisi. Tiedän mitä teen!
