Aina toisinaan yhä hymyilyttää kun tulee mieleen tai puheeksi. Kuinka Rouva vaimo epäröi alkaa minulle soittelemaan ja sitten vielä seurustelemaankin, kun ei ollut ihan varma olenko mihin suuntaan kallellani. Myöhemmin, kun myönsi tämän minulle, kertoi, kuinka oli kavereilleen jutellut, joista yksi oli yhteinen ja se ei ollut se kaveri vaan joku joka tiesi minut, mutta minulla ei ole edelleenkään mitään hajua kuka... oli todennut, että mitä hävittävää siinä on, jos olisinkin kiinnostunut miehistä ja jatkanut, että" kaltaisellesi perähikiän tytölle voi olla järkytys kuulla, mutta jotkut jätkät on niin varmoja omasta seksuaalisuudestaan, ettei niitten tartte äijäillä" .. Oli väärässä, mää en vaan oo koskaan pysähtynyt miettimään kui "miehen" pitäisi käyttäytyä.