Post #1659348

LP:n kulttuurikirjeestä, puheena Markus Leikolan selvitys kirja-alasta: "Leikola heittää ilmoille suuren väitteen: ”On myös mahdollista, että yhä useampien kolmekymppisten uupuminen työelämässä sekä siihen liittyvät mielenterveysongelmat ovat itse asiassa seurausta tehtäviin nähden puutteellisesta luku- ja kirjoitustaidosta.”" Mä oon tässä viime aikoina kaavaproosaa kirjoittaessani tajunnut kuinka hyvät tekstitaidot mulla oikeasti on. Ei sitä tieteellistä tekstiä tuottaessa oikein huomaa, koska sitä kirjoittaa englanniksi ja se on ihan oma hemmetin niukka ja eksakti lajinsa. Tätä taitoa tuun tarttemaan ihan saletisti kaikessa duunissa mitä tuun elämässäni tekemään. Mä oon saanu väikkäriaikana rauhassa hioa tekstitaitojani, mut kaikille ei sitä mahdollisuutta ole suotu. Ja nyt meillä on kielimallit, ai että! Ei enää kamalia pitkiä tekstejä, kun chatgpt tiivistää olennaisen! Mitäpä siitä jos olennainen ei välitykään ja omat tekstitaidot surkastuu entisestään, deadlinet painaa Mulla oli viikolla työhaastattelu, totesin yhessä kohtaa että en käytä "tekoälyä" jos ei oo pakko, koska mun ei tartte, ja musta se on riski mun ajattelutaidoille ja jos mä en osaa ajatella ni mulla ei oo mitään virkaa kenellekään työelämässä. Sama pätee lukemiseen ja kirjoittamiseen, mitä tekee asiantuntijalla joka ei niitä osaa, ei mitään