#kesä #seniori #liikunta Lapsena polskin kesät, aikuisenakin paljon, mutta pikkuhiljaa se jäi sen takia että alkoi krampata jalkoja. Ihan liian usein näkee uutisia miten iäkäs ihminen löytynyt hukkuneena mentyään uimaan. Ja hukkuvista on myös selitetty että se voi olla hyvin äänetön vajoaminen pinnan alle. Uimahallin hälymelua en siedä eikä kiinnosta kanssakäyminenkään missään porukassa maskaamassa. Uimahalli taitaa myös jo olla kiinni? Jokunen kesä sitten hiukan polskutin kun jälkikasvuni oli laiturilla umavalvojana valmiina sukeltamaan jos sattuu jotain. Kylän pikkupojat innostuivat kiusaamaan, yrittivät estää sekä pääsyn veteen kuin palaamaan rappusille. Nykyajan röyhkeät "koska mä voin" kusipääkakarat. Lisäksi kamerat käsissään ja laitamassa nettiin kaiken. Kai ne hukkumisetkin vaan kuva ja laittaa nettiin auttamatta millään lailla? Mulla olis kyllä tietääkseni melko rauhallinen ranta, mutta ne krampit. Pitäiskö käydä ostamassa uimarengas? Jälkikasvulla alkaa pikapuoliin loma ja olis hengenpelastaja paikalla jos edes kerran pääsis järveen.. En valita, (eikä tämäkän ole räyhäämistä 😵‍💫 ), ihan vaan juttelen ja olen tavattoman onnellinen että olen saanut lapsena viettää huippukesiä uida polskutellen. Varhaislapsuudessa Ahvenistolla ja 10-16v mallasjärvessä Säterin/Kemiran likaamissa vesissä, tosin, siellä missä me käytiin uimassa, oli niin valtavat vesimassat jo velloneet ettei ne kai kamalan saastuneita olleet. https://www.aamulehti.fi/saa/art-2000012107985.html