#raapale

Finncon läpsytelty. Tässä raapale aiheesta. – Miasma – Ohjelmavastaava asteli pääaulan laitamaa. Kenkien alla rahisi. Hän taputti vanhaa tiiliseinää. "Tähän hänet kuulemma muurattiin". Järkkäri tuhahti epäuskoisesti. "Monesko selitys Rehtorin muurin nimelle?" Hän katseli ympärilleen. Moni conivieraista leyhytteli viuhkaa nenänsä edessä. "Ilma on tosiaan tunkkainen. Vanha rakennus..." "Ilmastointiputket kulkevat saman muurin sisässä", ohjelmavastaava totesi. Välitasanteella kumahti. "Kutsukaa ensiapu tänne!" ylhäältä kuului. "Jo toinen pyörtyminen." Järkkäri nyrpisti nenäänsä. "Eikö ilma suorastaan kellerrä?" Ohjelmavastaava sai yskänpuuskan, nojasi muuriin mutta perääntyi hoiperrellen. "Se värisee", hän kuiskasi kalpeana. Järinä kulki rakenteiden läpi, hiekanjyvät leikkivät kivilattialla. Äkkiä muuri räjähti auki. Myrkynkeltainen aave leijui keskelle aulaa. Sen ääni poltti korvissa. "Mitä paholaisen kinkereitä koulussani pidetään?" #spefi #raapale #finncon2026

#spefi #raapale Solus ipse Kuljin yksin. Söin ja lepäsin yksin. Kävin töissä, mutta sosiaalisuus siellä oli pintaliitoa. Pohdin usein, mitä ohikulkijoille tapahtui, kun he katosivat nurkan taakse. He hävisivät elämästäni. Olinko minäkään heille mitään? Yksilöllisyys rehotti. Paljon vapauksia, itsensä toteuttamista, mutta ongelmiakin. Yhteisöllisyys oli museoitu. Mietin, miksi sosiaalinen eläin elää näin? Yksinäisyys pesiytyi uniinikin. Moni ruuhkaelämää viettävä olisi ottanut sen lahjana. Minua se kammotti. Ei ollut ketään muuta, ei edes tiaisia lintulaudoilla. Hiljaisuus kohisi korvissa. Sitten unet pesiytyivät valvemaailmaan. Sain välähdyksiä, joissa muut katosivat, ja olin ainoa ihminen. Pelkäsin psyykeeni murenevan. Viimeisen yön unet hajosivat vähitellen, kunnes heräsin kapselista. Ylläni leijui teksti ”simulaatio keskeytetty”.