J. P. Laitinen: Hirviö
Tämäpä oli mielenkiintoinen romaani. Välillä mietin, onko tämä romaani ollenkaan vai tietokirja, koska tarinaan on mahdutettu aivan valtava määrä tietoa ilmastokriisistä ja luontokadosta. Se kuitenkin uppoaa juoneen niin sujuvasti, että lukeminen ei tunnu yhtään raskaalta (paitsi aiheen puolesta kyllä todella raskaalta, faktat ovat synkkiä).
Kirjailija Matias Roosin puoliso on kuollut äkillisesti. Surun keskellä kirjoittaminen ei suju, joten kustantaja ehdottaa välityöksi erään ympäristöaktivistin haamukirjoittajaksi ryhtymistä. Matias suostuu hommaan hieman epäillen, ja alkaa saada aktivistilta pitkiä sähköposteja. Näistä viesteistä tulee kirjaan se valtava tietomäärä. Niiden rinnalla seurataan Matiaksen suremista ja samalla myös kirjoitusprosessin pähkäilyä. Hän saa ympäristöaktivistin teksteistä idean antikronologisesta juonesta, jossa aika liikkuu taaksepäin. Titanic nousee merenpohjasta ja puksuttaa perä edellä Southamptoniin imien samalla kaiken taivaalle hyöryämänsä hiilen ja noen takaisin piippuihinsa. Teurastamoissa parsitaan nautoja pala palalta kasaan ja herätetään ne henkiin pulttipistoolilla. Ihmiset muuttavat massoina pois valtaamiltaan alueilta ja pystyttävät mennessään ikimetsät takaisin.
Takaperin kulkeva aika on mainio idea ja tuo korostetusti esille sen, miten nopeasti ja tehokkaasti ihminen on tuhonnut ja tuhoaa edelleen muita lajeja ja elinkelpoista ympäristöä. Vaikka tapahtumat ovat tuttuja, niiden kulkeminen toiseen suuntaan on hämmentävän kiehtovaa.
Vaikuttava kirja, toivon että se löytäisi paljon lukijoita.
Löysin kirjan Hesarissa julkaistu J. P. Laitisen esseen ansiosta, se kannattaa lukea myös:
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011749281.html (Kirjan jälkisanat käsittelevät samaa aihetta vähän pidemmin.)
#kirjamastodon #kirjafedi #kirjat #lukeminen #jplaitinen #hirviö #ilmastonmuutos #luontokato
