← Feed

Posts

• Post #2146650

  Kirjoittelin taannoin lukeneeni Taru sormusten herrasta uudelleen ja mietin millainen merkitys sillä oli roolipeliharrastuksen suhteen. Aloitin vuonna 1992 ja mikään ei houkutellut niin helposti mukaan kuin Keski-Maa roolipeli (KERP, englanniksi MERP). Ystäväni oli sitä ennen pelannut ANKH-roolipeliä, jossa hänen hahmonsa oli myrkyttynyt juotuaan peikkojen sahtia. Hän yritti selittää minulle, että pelissä voi tehdä mitä vain, ja että kyseessä ei ole tietokonepeli, mutta ymmärrykseni kasvoi vasta...

• Post #1907265

  Taru sormusten herrasta on fantasiaklassikko, joka lapsuudessa Hobitin ohella sysäsi portista fantasiamaailmoihin. Kun 10-vuotiaana vielä pääsi mukaan Keski-Maa roolipeliä pelaamaan, täyttyi nuoruus monilta osin Keski-Maassa vietetystä ajasta hyvien ystävien parissa, joista sittemmin yksi tuli hyvinkin läheiseksi ja tätä vuonna yhteistä taivalta tulee jo 26 vuotta täyteen - ja matkat Keski-Maassa jatkuvat yhä. Viimeksi luin Sormusten herran 10 vuotta sitten iltasatuna lapselle ja tarttuessani...

• Post #951224

  Iä! Eilen oli suuri ja karmaiseva ilo päästä katsomaan Cthulhu kutsu -näytelmää Karkkilan Pakariin. Pieni teatteri tiivisti tunnelmaa, novelli siirtyi henkäisevän upeasti näyttämölle ja 1½ tunnin esitys oli erinomainen. Bravo! Vahvat suosittelut siis kaikille! 😁 #cthulhu #teatteri

• Post #879748

  Robert E. Howard (1906-1936) tunnetaan parhaiten miekka ja magia -genren ja Conan barbaarin luojana, mutta kirjailija ehti paukuttaa kirjoituskonetta ahkerasti ja luoda liudan muitakin hahmoja niin historiallisiin kuin fantastisiinkin maailmoihin. Nyt kun molemmat Robert E. Howard elämänkerrat on luettu, täytyypä suositella niitä kaikille kirjailijan faneille, mutta myös muuten vain uteliaille, jos haluaa kurkistuksen pulp-kirjailijan elämään, arkeen ja taiteellisiin intohimoihin Teksasissa 192...

• Post #839695

  Oman lapsuuden lempielokuvia on mm. The Golden Voyage of Sinbad (1973), jossa Ray Harryhausenin erikoistehosteet pääsevät oikeuksiinsa ennen cgi aikakautta. Muutama vuosi sitten löysin elokuvan DVD:llä, mutta eilen vasta olinkin pähkinöinä, sillä elokuvan pääsi katsomaan valkokankaalta Night Visions -festareilla elokuvateatteri Orionissa ja naispääosan esittäjä Caroline Munro alusti elokuvan ja vastaili yleisön kysymyksiin jälkeenpäin. Tajusin jälkikäteen, että ensimmäistä kertaa koskaan näin...

• Post #811059

  @magdalenahai@mstdn.social Ai, Brendon on menehtynyt. Hänellä oli tietty melkoisesti ongelmia päihteiden kanssa. Enkä ollut kuullutkaan, että on tekeillä reboot. Juuri katsoimme Buffyn ja menossa Angel - on tärkeää, että jälkikasvu katsoo "oikeat" sarjat. Lista on ollut pitkä muutenkin, mutta vielä pari vuotta ja vanhempi lapsi valmistuu "hyvien sarjojen" koulusta. 😇

• Post #621392

  @magdalenahai@mstdn.social Kulttuuri on myös nykyisin hurja runsaudensarvi, jos ryhtyy miettimään, mikä meidän ajasta kilpailee. Kirjallisuuden lisäksi on sarjoja, pelejä, urheilua tai sitten loputon kuva- ja videovirta, josta uutisetkin noukitaan lukemisen sijaan. Aikaisemmin kirjallisuus on ollut se helpoin tarjolla oleva kulttuuri ja runous on kuulunut siihen kirjallisuuden kenttään vahvasti mukaan - nykyään se vaatii jo mielestäni omanlaistaan paloa ja tuntuu marginaaliselta.

• Post #383184

  @rikuylonen@mastodon.social Isosti kyllä! Luin Sadelehdon esipuheet aikoinaan innolla, mutta vasta muutama vuosi sitten lähdin etsimään kunnolla elämänkertoja. Mark Finn: Blood & Thunder: Life and Art of Robert E. Howard oli jo erinomainen tiedonnälkäiselle ja tarjosi hurjasti uutta. Suosittelen uusinta laajennettua painosta. Williard M. Oliverin kirja vie sitten kunnolla syvään päätyyn kartoittaessaan laajasti myös kulttuuriympäristöä. L. Sprague de Campin kirjoittama oli pitkään ainoa l...

• Post #378848

  Runoudesta palanen... Luen tällä hetkellä Willard M. Oliverin uutta elämänkertaa Robert E. Howardista (1906-1936), joka sattuu olemaan itselle yksi lempikirjailijoita. (Omaan kirjalliseen tyyliin onkin kirjailijalta iskostunut, että tarinoissa ei jäädä vatuloimaan.) The Life and Times of a Texas Author on pieteetillä tehty ja pelkät viitteet syövät kirjasta lähemmäs 150 sivua. Elämänkerta ei jää paikallishistoriikiksi, vaan syväluotaa laajemmin kirjallisuutta Howardin elinaikana ja Weird Tales...

• Post #249270

  @ShaulaEvans@zirk.us @bookstodon@fedigroups.social The Hobbit set a path for fantasy literature when I was a kid, but most profound change happened after reading When God Was a Woman by Merlin Stone. It was a starting point for pure spiritual rebirth and joy. ❤️

• Post #247337

  @hkarppkumm@mastodon.social Tämä on ollut vakiintunut käytäntö jo ainakin yli 10 vuotta, eikä tarvitse olla mitään julkaistuja teoksia edes, vaan mikä tahansa julkaisemiseen liittyvä toiminta (omakustanne myös) lasketaan täysipäivätyöksi. Sama voi koskea myös vapaaehtoistyötä, joten senkin suhteen on oltava tarkkana. Näillä eväillä sitten Suomi nousuuun! Perustulo olisi kyllä iso kädenojennus kulttuurille.

• Post #234487

  @hannamorre@mementomori.social Jänniä määrittelyjä ja rajanvetoja. Some on luonut myös häveliäitä kiertoilmaisuja ja saanut ihmiset ehkä tarttumaan kirjallisuuteen, mihin "väärällä" nimityksellä ei ehkä tarttuisi? Ja viihde toisaalta myy hyvin - tästä oli Hesarissakin taannoin debattia? Ranskassa taas mausteisten genrejen ympärillä syntyy erikoistuneita kirjakauppoja. Yllätyksellisyys on kai yksi viihdyttävä elementti mausteissa, kun ei tiedä, mihin vaikkapa skaalalla 1-5 törmää. Ero...

• Post #222067

  Onko täällä kampanjalautapelien pelaajia? Pelasimme viime vuonna loppuun Gloomhavenin, joka vei kiireisiltä aikuisilta kaksi ja puoli vuotta pari kertaa kuussa pelattuna. Jätimme Forgotten Circles -lisäosan vielä hautumaan, koska vaihtelu tietty virkistää. Tällä hetkellä menossa Elder Scrolls Offline aka BotSE eli Elder Scrolls: Betrayal of the Second Era, joka loihtii Elder Scrolls -tunnelman kyllä osuvasti. Aloitimme juuri toisen kampanjan Morrowindissa, josta nostalgiaa kyllä irtoaa. Pelin...