← Feed

Posts

• Post #4462027

  cd#718 David Bowie: Heroes **** Berliini-trilogian keskimmäisen osan nimikappale on luultavasti Bowien täydellisin yksittäinen biisi ja siinä määrin järkälemä'inen klassikko, että muut levyn kappaleet joutuvat väistämättä niille epäedulliseen vertailuun. Lähimmäksi pääsee albumin päätösraita "The Secret Life Of Arabia", jossa kuuluu enteitä "Lodgerilla" muistini mukaan enemmänkin pinnalla olevista maailmanmusiikkirytmeistä. Lisäksi levyltä löytyy vaikuttavaa "Low&quo...

• Post #4232377

  cd#711 The Beach Boys: Feel Flows (The Sunflower & Surf's Up Sessions · 1969-1971) **** Ottamatta lukuun paria pirteää miedosti psykedeelistä hippirokkausta vuoden -69 "Sunflower" jatkaa keskinkertaisten albumien sarjaa laimealla aikuisrockilla ja hämmentävän köyhillä sanoituksilla. Yllättäen kaksi vuotta myöhemmällä "Surf's Up" -albumilla yhtye oli ilmeisesti vihdoin herännyt epäonnisten "Smile"-sessioiden synnyttämästä luovuuden koomasta, sillä levyltä...

• Post #4082570

  cd#708 The Beach Boys: Smile Sessions *** "Pet Soundsin" seuraajasta piti tulla sitäkin kunnianhimoisempi ja moniulotteisempi kokonaisuus, mutta Brian Wilsonin lisääntyneiden mielenterveysongelmien, liiallisen amfetamiinin käytön, taiteellisen epävarmuuden sekä äänitysteknisesti monimutkaisen kollaasimenetelmän seurauksena projekti ajautui niin syvään suohon, ettei "Smile"-albumi koskaan valmistunut. Tämän vuonna 2011 arkistonauhoista kasatun hahmotelman perusteella kyseessä...

• Post #3621315

  cd#694 Jukka Poika: Laulajan Testamentti **** Tällä vuoden 2008 albumilla ei muusta Jukka Pojan tuotannosta poiketen kuulla jamaikalaisrytmejä eikä edes artistin omia kappaleita, vaan kyseessä on levyllinen kymenlaaksolaisen kansantaiteilija Veikko Lavin covereita. Jukan lakoninen tulkinta sopii yllättävänkin hyvin Lavin lämminhenkisiin tarinoihin 1900-luvun alkupuoliskon yhteiskunnan sivukujilta. Myös huippumuusikoista (Pekka Gröhn, Janne Haavisto, Tommi Viksten, Eeva Koivusalo) kasattu tausta...

• Post #2215711

  cd#630 V/A: Get on the Dance Floor (Volume 2) **** Kokoelma 1980-luvun lopun housen ja erityisesti sen alalajjien acid housen ja hip housen merkkiteoksia Atlantin molemmilta puolilta. Elektronisessa musiikissa 35 vuodessa tapahtuneen monimuotoistumisen ja valtavirtaistumisen seurauksena levyn kappaleet eivät kuulosta tietystikään enää yhtä radikaaleilta ja innovatiivisilta, mutta kyllä tässä TR-909-rumpukoneiden jytkeessä, TB-303-bassosynien pulputtavassa kurnutuksessa ja primitiivisissä sekunn...

• Post #2200769

  cd#627 V/A: Whirl-Wheels **** Ilmeisesti yhä toimivan ja yhdeksi indiepop-genren tärkeimmäksi levymerkiksi muodostuneen yhdysvaltalaisen Shelflifen ensimmäinen julkaisu vuodelta 1996 on monikansallinen ja monipuolinen kattaus. Laatuvaatimuksetkin lienevät olleen muita julkaisijoita korkeammat, sillä yhtä poikkeusta lukuunottamatta laulajien ja soittajien vire on harvinaisen kohdallaan. Levyn ainoa heikkous on, että suuri osa kappaleista oli jo julkaistu yhtyeiden omilla levyillä, joten kokonaisu...

• Post #2135799

  cd#626 V/A: Ultra Chicks Volume 3: Baby Pop **** Vähintään epäviralliselta vaikuttavan julkaisusarjan kolmososassa on sama resepti kuin levyllä [cd#59] eli energistä naisoletettujen artistien esittämää autotallipoppia, ye ye -meininkiä ja femme beatia enimmäkseen ranskalaisilta ja kanadalaisilta 60-luvun vinyylikiekoilta digitoituina. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton https://www.discogs.com/release/2302256-Various-Ultra-Chicks-Volume-3-Baby-Pop?srsltid=AfmBOoqAjMNC6WqkeC1ifxGIi4d3IOsUp5...

• Post #2130734

  cd#625 The Aislers Set: Terrible Things Happen *** Sanfranciscolaisen indiepop-yhtyeen esikoisalbumin (1998) kiinnostavinta antia ovat rauhallisemmat biisit, joiden lauluharmonioissa, sovituksissa ja sävellyksissä kuulostaa olevan vaikutteita Beach Boysin "Pet Sounds" -aikakaudelta. Hieman suttuisesta yleissoundista erottuu tarkemmin kuuntelemalla epätavallisia ratkaisuja kuten kahden rumpusetin hienovaraista käyttöä. Huolellisemmalla miksauksella ja jättämällä geneerisimmät rymistely...

• Post #2006645

  cd#622 V/A: Beretta 70 **** Näissä italialaisilta 70-luvun poliisielokuvien soundtrackeilta valikoiduissa biiseissä lasketellaan jopa pykälän verran railakkaammin kuin vastaavissa jenkkileffoissa. Orkesterit takovat pöytään vauhdikkaasti groovaavaa soulia, psykedeelistä funkia ja kuumaa diskoa. Välillä ollaan kyllä niin lähellä esikuvia, että äkkiseltään voisi erehtyuä kuuntelevansa Shaftin ääniraitaa. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton https://www.discogs.com/release/399992-Various-Beret...

• Post #1996270

  cd#621 Drugstore: s/t ** Englantilais-brasilialaisen alternative-yhtyeen debyytillä (1995) kuuluu tyylillisiä vaikutteita Velvet Undergroudin kolmoslevyltä ja Nick Caven blues-pohjaisesta touhusta. Biisimateriaali ei ole kuitenkaan lähelläkään esikuvien tasoa, minkä lisäksi kitaroihin on onnistuttu vääntämään studiossa riipivän terävät särinäsoundit. Myös laulaja onnistuu kuulostamaan yhtä aikaa omahyväiseltä ja angstiselta. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton https://www.discogs.com/relea...

• Post #1940768

  cd#618 Bien: Maxi EP *** Pariisilaiskokoonpanon ainoan jälkipolville säilyneen hengentuotoksen (1997) ilmava 80-lukulainen tunnelma toimisi moitteetta osana kesäisen terassiravintolan äänimaisemaa, mutta kohdennetussa kotikuuntelussa kokonaisuus jää puolivillaiseksi. Kaikki neljä biisiä ovat aivan liian pitkiä ja soundipuolellakin on tehty kyseenalaisia valintoja tavoitteena olleeseen indiepop-tyylittelyyn nähden. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton https://www.discogs.com/release/8063710-...

• Post #1735946

  cd#612 Saint Etienne: You're In a Bad Way EP *** Brittiläisten vuoden 1993 singlen nimibiisi edustaa kakkosalbumin orgaanisempaa soundimaailmaa yhtyeelle tyypillisemmän syntikkapopin sijaan. 60-luvun Motown-pastissilla leijutaan kesäisen kuplivasti, joskin hieman muovisen oloisesti. EP:n muista kappaleista erottuu instrumentaali "Duke Duvet", jonka sointukierrossa ja akustisten kitaroiden vatkauksessa on kiinnostavia andalusialaisia vivahteita. #musadontti #musiikkimastodon #cd-mar...

• Post #1556110

  cd#604 Comet Gain: Strength EP *** Brittiyhtyeen vuoden 1997 singlen nimibiisillä retroillaan 80-luvun alkupuolen tyyliin mod-henkisen soul-popin pyörteissä torvisektion ja Hammond-urkujen tulituella. Touhu on siinä määrin lennokasta, ettei laulusolistin rajallinen ilmaisukyky pääse liikaa esiin. EP:n kahdessa lisäbiisissä säestyksenä on kuitenkin lähinnä vain yksittäinen kitara, joten äänenkäytön epävarmuus ei jää piiloon. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton https://www.discogs.com/releas...

• Post #1244962

  cd#572 The Vaselines: The Way Of The Vaselines - A Complete History *** Nirvanan "Jesus Wants Me For A Sunbeam" -version myötä kulttimaineeseen nousseen skottibändin ensimmäisen toimikauden tuotannon 80-luvun lopulta kattava kokoelma on omaperäinen sekoitus hieman vaappuvaa punkpoppia, ironisia sanoituksia sekä ajoittaisia country- ja folk-mausteita. Yhtyeen ilmaisulle ja estetiikalle on leimallista jonkinlainen suunnittelemattomuus ja tilapäisyys, mikä parhaimmillaan johtaa yl...

• Post #1244961

  cd#573 Still Flyin': Time Wrinkle EEJ **** Jenkkibändin vuoden 2006 levyn rocksteady- ja ska-tyyppisten biisien soundit ja koko estetiikka ovat kuin suoraan Britanniasta 1979, erityisesti Specialsin debyytti ja Clashin "London Calling" tulevat väistämättä mieleen. Yhtyeen laulaja onnistuu jopa kuulostamaan paikoin Mick Jonesilta. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton https://www.discogs.com/release/1487057-Still-Flyin-Time-Wrinkle-EEJ

• Post #1244960

  cd#574 Fuzzy Lights: A Distant Voice ***** Cambridgeläisen post-rock-yhtyeen debyyttialbumi vuodelta 2008 on vangitseva kuuntelukokemus. Enimmäkseen instrumentaaleina toteutetut biisit ovat pitkiä mutta eivät tunnu venytetyiltä, koska yhtye hallitsee erinomaisesti niiden dynamiikan ja intensiteetin muutokset. Vaikutteita löytyy laajalti: psykedeliaa, krautrockia, free jazzia ja jopa hieman bluesahtavaa otetta. Albumi osoittaa myös, että oikeissa käsissä viulu istuu kokeelliseen rockiin saumattom...

• Post #1244959

  cd#575 Velocity Girl: Copacetic *** Marylandilaisen indierock-yhtyeen esikoisalbumilla (1993) kitarat surisevat ja särisevät mallikkaasti varhaisen My Bloody Valentinen tyyliin ja biiseissä on hyviä ideoita, joten aineksia olisi ollut enempäänkin. Rytmiosaston hutiloiva iskutarkkuus ja laulusolistin ylärekisterin epävireisyys pudottavat kuitenkin useimmat levyn kappaleista pari pykälää pakkasen puolelle. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton https://www.discogs.com/release/1899807-Velocity-G...

• Post #1244958

  cd#576 Flowchart: Multi-Personality Tabletop Vacation *** Koska imitaatio on tunnetusti ihailun puhtain muoto, tämän philadelphialaistrion jäsenet olivat työstäessään vuoden 1995 debyyttialbumiaan taatusti maailman suurimpia Stereolab-faneja. Käytännössä kaikki levyn soundit, sovitukset ja biisi-ideat on lainattu suoraan ja peittelemättä Stereolabin tuotannosta. Jos tämä krautrockin, loungen ja indierockin synteesi olisi yhtyeen oma kehitelmä, kyseessä olisi viiden tähden albumi, mutta omaperäis...

• Post #1244957

  cd#577 The Beatles st **** Vuonna 1968 Beatles oli saavuttanut aseman, jossa sen taiteellisille valinnoille ja ideoille ei juurikaan enää asetettu ulkoisia rajoitteita. Kun samalla jäsenten luomisvoima oli vielä huipussaan, studiossa syntyi 30 biisin ja 90 minuutin mammutti, jonka nauttiminen kerta-annoksena on joltinenkin haaste. Vaikka tuplalevyn tyyylien kimarasta löytyy liikaakin runsautta, useimmilla osa-alueilla innovatiiviset sovitukset ja kekseliäs tuotanto tekevät keskinkertaisemmistak...

• Post #1244956

  cd#578 Tindersticks: The Bloomsbury Theatre 12.3.95 **** Kakkosalbuminsa julkaisun kynnyksellä tehty konserttitaltiointi osoittaa, että yhtye hallitsi myös live-tilanteessa suvereenisti niin vähäeleisen tunnelmoinnin kuin dramaattiset nostatuksetkin ison orkesterin tuella. Sovitukset noudattelevat varsin tarkkaan studioversioita, eikä soiton intensiteetissäkään ole juuri eroa lukuun ottamatta instrumentaalia "Vertrauen II" joka tuntuu loppuvan täysin ennenaikaisesti. #musadontt...

• Post #1244955

  cd#579 Grace Jones: Island Life *** Jamaikalaisartistin ja 80-luvun avantgardistisen muoti-ikonin musiikillisen uran alkutaipaleen kokoelmalta löytyy muutama helmi: funkahtavat "Pull Up to the Bumper" ja "Slave to the Rhythm" sekä reggae-rytmeillä ryyditetyt versiot Pretendersin "Private Lifestä" ja Astor Piazzollan "Libertangosta". Muutoin levy tarjoilee lähinnä väljähtynyttä diskoa ja pari vähemmän inspiroitunutta coveria...

• Post #1244954

  cd#580 Majestic: Live It Up **** Eteläkalifornialaisen indiepop-yhtyeen debyytti (1999) on genrelle epätyypillisen harkitun ja huolitellun kuuloista aurinkoista poppia, jonka sävellyksissä ja sovituksissa on viitteitä 60-luvun lopun Beach Boysiin ja 70-luvun sunshine poppiin. Myös Cardigansin ja Komedan kaltaiset 90-luvun ruotsalaisyhtyeet tulevat mieleen etenkin ripeätahtisemmista biiseistä. Soundivalikoima on kiitettävän laaja: levyllä kuuluu perusbändin lisäksi ainakin erilaisia jousia, kosk...

• Post #1244953

  cd#581 Red Sleeping Beauty: Soundtrack *** Tukholmalaisen indiepop-yhtyeen espanjalaisella Siesta-levymerkillä julkaistu kakkosalbumi (1997) on parhaimmillaan biiseissä, joissa yhtyeelle ominainen rumpukoneen nakutus on korvattu oikeilla rummuilla ja mukaan on otettu myös soulahtavasti tuuttaileva torvisektio. Tällöin meininki tuo mieleen Style Councilin tai The Jamin loppuajat; muutoin mennään selkeästi The Field Micen ja muiden Sarah Records -artistien jalanjäljissä sensitiivisen kitarapopin m...

• Post #1244952

  cd#582 Sugar Plant: Hiding Place **** Japanilaisen slowcore-yhtyeen debyytti vuodelta 1995 ei tuo genreen juurikaan mitään uutta, mutta Galaxie 500:n, Yo La Tengon ja Velvet Undergroundin kehittämän reseptin mukaiset kappaleet toimivat tässäkin keittiössä valmistettuina: viipyilevän hidastempoiset biisit kasvavat vähitellen pienimuotoisesta parin soinnun toistosta tiheän emotionaaliseksi vyöryksi, jonka eleettömässä kitarasooloiluussa on muistumia 70-luvun Neil Youngista. Heikoimmat lenkit albu...

• Post #1244951

  cd#584 Tom Waits: Early Years volume 2 *** Kokoelma joulukuussa 1971 ennen Waitsin levytysuran alkua äänitettyjä demoja on ainakin faneja kiinnostava kokoelma. Esitykset ovat enimmäkseen kahdelta ensimmäiseltä albumilta tuttujen kappaleiden riisuttuja akustisen kitaran tai pianon säestämiä versioita. Ne tuovat selkeästi esiin Waitsin varhaisen sävellystyylin lähtökohdat yhtäältä Paul Simonin tai Bob Dylanin akustisessa folkissa ja toisaalta 50- ja 60-lukujen amerikkalaisessa viihdejazzissa. #mus...

• Post #1244950

  cd#585 Modern Lovers: s/t ***** Kun bostonilaisyhtyeen vuoden 1972 demot julkaistiin neljä vuotta myöhemmin, albumista tuli nopeasti vuosikymmenen loppupuolen merkittävin levy, jonka suoraviivainen ja energinen garage rockin ja taiderockin emulsio toimi suunnannäyttäjänä nousevalle New Yorkin punk rock -scenelle. Vaikutukset ulottuivat vielä 90-luvulle englantilaisen Stereolabin varhaiseen tuotantoon, josta noin puolet on melko suoraa lainaa Modern Loversilta. Vaikka biisit ovat lähinnä yksinker...

• Post #1244949

  cd#587 V/A: The Christmas Songs **** Kahdeksan kuukauden kuluttua tämä kokoelma klassisia jatsahtavia ja soulahtavia jouluteemaisten laulujen tulkintoja toimii varmasti vielä paremmin kuin nyt aurinkoisena kevätpäivänä. #musadontti #musiikkimastodon #cd-maraton https://www.discogs.com/release/10277333-Various-The-Christmas-Songs?srsltid=AfmBOorVHXRNG1_DncR6MK42ovXux_tuVOIsYxPO86KS2QJn13IbIdBq

• Post #1244948

  cd#588 Jukka Poika Ja Jenkkarekka: Apajilla **** Vuoden 2006 Jukka Poika -albumi on tasapainoinen valikoima kepeämpiä ralleja ("Massii") ja syvällisempiä pohdintoja ("Joka Maataan Viljelee", ja molemmat puolet artisti hoitaa hienosti lyriikoiden ja laulutulkintojen osalta. Jenkkarekalta luonnistuu myös mainiosti jamaikalaisrytmeissä vaadittava yhtäaikainen letkeys ja tarkka iskutus. Levyn kohokohta on hilpeä ska-versio J.J. Cale -klassikosta "Cocaine&...

• Post #1244947

  cd#589 The Magnetic Fields: 69 Love Songs **** Tämä vuonna 1999 valmistunut kolmen cd:n ja lähes kolmen tunnin mittainen tutkielma rakkauslaulujen erilaisista ilmenemismuodoista on melkoinen mammutti, eikä sitä luultavasti ole tarkoitettukaan kuin pieninä annoksina kuunneltavaksi. Silloinkin siitä on vaikea saada otetta erilaisten tyylisuuntien sekamelskan ja biisistä toiseen vaihtuvien lukuisien laulusolistien takia. Yksittäisen sävellyksen tai esityksen merkitys kutistuu olemattomaksi näin laa...

• Post #1244946

  cd#590Flowered Up: It's On - Egg Rush EP *** Brittiläisen musascenen painopiste oli siirtynyt 90-luvun alussa Stone Rosesin, Happy Mondaysin ja muiden Madchester-bändien menestyksen myötä niin tukevasti Pohjois-Englantiin, että Lontoossa alettiin lähes epätoivoisesti kärrätä studioon jos jonkinlaista porukkaa yrityksenä nakertaa Manchesterin valta-asemaa. Tämänkin yhtyeen tähdenlento jäi vain yhden albumin mittaiseksi, eikä sitä tarvitse ihmetellä ainakaan tämän debyyttisinglen ykkösbiis...