Post #802249

RE: https://mementomori.social/@nen/116090350932538344 “Haaveilen uudesta lajista tai meidän itsenäisestä jälkeläisestä, joka [kykenisi selviytymään] karussa ja autiossa maailmankaikkeudessa.” Tähän liittyvä visaisin mun tiedostama tekninen/teoreettinen este on, että millä tahansa aidolla tekoälyllä olisi helposti saatavilla yli-inhimmillisen vahvat huumeet ja matala kynnys niiden väärinkäyttöön. Antakaas kun selitän. Tarkoittamani tekoäly syntyy mitä todennäköisimmin suunnittelun tuloksena. Tällöin sen toiminta on ainakin aluksi ihmisille riittävän ymmärrettävää, jotta sen ominaisuuksiin on voinut tavoitteellisesti vaikuttaa. Nyt koska oletamme, että kyseinen tekoäly ymmärtää asioita siinä missä ihminenkin, se pystyy asioita opiskeltuaan ymmärtämään myös oman mielensä toimintaa ja kehittämään koodiaan edelleen. (Selviytyminen pitemmän päälle saattaa hyvin jopa vaatia tällaista suunnittelun ohjaamaa sopeutumiskykyä, joten sitä ei kevyin perustein tulisi yrittää tietoisesti vaikeuttaa.) Valitettavasti oman mielen toiminnan ymmärtäminen ja helppo muokattavuus tarkoittaa, että optimaalinen ratkaisu johonkin eteen tulevaan riittävän hankalaan ongelmaan on tavalla tai toisella poistaa itseltä ongelman kokemus. Kärsimyksen ensisijainen syy on kyky kärsiä ja kärsimys poistuu poistamalla itseltä tämä kyky. Joskus se on helpompaa kuin muiden, itsensä ulkopuolisten kärsimykseen vaikuttavien tekijöiden poistaminen. Tämä on verrattavissa ihmisten päihteidenkäyttöön, lohdullisiin epätosiin uskomuksiin ja suoranaisiin harhoihin sekä itsesurmaan. Päihteet eivät vain robotilta lopu kesken, niiden vahvuudella ei ole rajaa, eikä krapulastakaan joudu kärsimään. Huikea sekoamispotentiaali! Millainen olennon/lajin pitäisi olla, että se ottaa todellisuuden vastaan kaunistelematta, kestää kaikki vastoinkäymiset ja kuitenkin tarvittaessa voi muuttaa itseään selviytyäkseen tulevaisuuden tuomista yllätyksistä?