@marikagalanis@mastodo.fi Hyvin samankaltaisia fiiliksiä myös minulla. Eli vaikka se ymmärrys ja armollisuus itseä kohtaan ovatkin lisääntyneet dg:n myötä, poden kyllä tasaisin väliajoin huonoa omatuntoa ja kenties ehkä ennen kaikkea häpeää siitä, että olen sellainen kuin olen. Etenkin kun minua kotona lapsena aina vannotettiin "käyttäytymään normaalisti" ja olemaan olematta sellainen kuin olen, minun on nyt hyvin vaikea alkaa "unmaskaamaan", antaa itseni olla sellainen kuin olen.