@marikagalanis@mastodo.fi Huh huh, ja juuh: pärjätä piti, vaikka ei olisikaan pärjännyt. Ja kaikenlaiset ulkoiset pärjäämisen merkit piti olla hallussa, esittää sekä jotain muuta että ikään kuin parempaa kuin olikaan. Tämä on hyvin pitkälti se "perintö", jota lapsuudestani kannan. Se ja kokemus siitä, että ohitetaan, ei kuunnella: jos en esimerkiksi tykännyt, että kosketaan tai ilmeni muita aistiyliherkkyyksiä, sanottiin vain että minun pitää sietää enemmän, että ongelma ovat ne omat "väärät tuntemukset".