Post #4445438

@gimulnautti@mastodon.green @valoisa@eliitin-some.fi @magdalenahai@mstdn.social Tää liittyy mun mielestä selvästi siihen, että tietynlainen väkivalta, varsinkin valtion väkivaltamonopoli, on niin normalisoitua, ettei se enää näyttäydy väkivaltana: poliisi ja armeijahan lähetetään aina paikalle ”tuomaan turvallisuutta”. Mutta jos edes symbolisesti vilautellaan jotain muistutusta siitä, että myös väkivaltainen kansannousu on jotain, mitä on muuten tapahtunut halki historian ja voi tapahtua edelleen, se on business as usual -vibailua häiritsevä, pelottava ajatus. Siinä kehyksessä väkivalta on helpompi nähdä sinä, mitä se oikeasti on: konkreettisena, kehollisena väkivaltana, joka voi kohdistua kehen tahansa, jolla on keho, jota satuttaa. Se joukko, joka oikeasti toivoo väkivaltaisia kansannousuja on varmasti useimmissa maissa hyvin pieni ja koostunee lähinnä äärioikeistolaisista, koskapa liberaalia vasemmistosiipeä pönkittää moraalinen ylemmyys, johon totta kai kuuluu myös vahva väkivallattomuuden periaate. Siksi kiinnostavampi, ajankohtaisempi kysymys näiden piirien kannalta on: onko ok/hyvä idea/tehokasta muistutella valtaapitäviä Ranskan vallankumouksen kaltaisista tapahtumista, jotka osoittavat, ettei vihaisia kurjuuteen ajettuja ihmisjoukkoja voi loputtomiin hallita pieni, turpea eliitti? Ainakin sen voinee nähdä yhtenä painostustaktiikkana, kun pyritään yhteiskuntana neuvottelemaan siitä, mikä on kohtuullista ja reilua, ENNEN KUIN tilanne eskaloituu siihen pisteeseen, että alkaa rytistä. Musta tämmöisiä symboleja ei siis voi vähätellä vain ”vallankumouksen vaaralliseksi romantisoimiseksi” tai tulkita joksikin suoraksi uhkailuksi - retorisesti ne on enemmänkin varoituksia siitä, mitä voisi käydä (ja mitä historiallisesti on käynyt), jos ei nyt aleta toimimaan järkevämmin.