Post #4204751

2026-07-29 15:33 UTC

Kävin IKEAssa. Päädyin Pahkasian sivuille. Myymälään oli tullut ”itsepalvelutuotteita”, joiden numerokoodit täytyi ottaa ylös, ja ne syötettiin ennen loppusuoraa varastoalueen päätteelle, josta tehtiin QR-koodilla tilaus varastoon, ja puhelimeen sai ”oikean” viivakoodin, joka taas tarvittiin kassalla maksaessa, minkä jälkeen tuote, ei edes kovin iso, jonotettiin noutovarastoalueelta. Rohkenisin väittää em. ostoprosessissa olevan parikin hämmästyttävän Neuvostoliitto-henkistä ylimääräistä vaihetta. Julkeaisin myös esittää yli kuusikymppisten olevan jo suhteellisen kusessa tämän appiintuvan näpertely-yhteiskunnan kanssa. Minullakin (51) jäi yksi tärkeä täppi täppäämättä ja pöytä saamatta. No, pääasia, että sain ne mangustipehmot.

Replies (3)

@miiakosonen@mastodontti.fi 2026-07-29 16:09

@Janne6nen@mementomori.social Maria Joutsenvirran ja Arto O. Salosen kirjasta (Sivistys vaurautena) kuulin termin ’digifrenia’. Se on mielen epäjärjestystä - kaaosta ja epävarmuutta - jota laite- ja sovellusöverit luovat. Keväällä koin hämmentävän hetken, kun 25 vuoden harkinnan jälkeen liityin osuuskaupan jäseneksi. Eipä muuten mutta pelkästään tunnistautuminen pankkitunnuksilla piti tehdä viisi kertaa. Olen työssäni digikouluttanut vuosia ja silti olin vaikeuksissa. Ikääntyneitä en uskalla edes ajatella.

Open ##4268622
@bhasic@mastodon.social 2026-07-29 16:21

@Janne6nen@mementomori.social Tuttu kertoi että Espanjassa tykätään mahdottomasti siitä että asioiden hoitamisessa on monta vaihetta eri paikoissa, joissa leimataan papereita. Paljon papereita ja leimoja piti olla ainakin reilu 10 vuotta sitten. Varmaan nykyäänkin.

Open ##4268624
@tomminieminen@mastodontti.fi 2026-07-29 16:34

@Janne6nen@mementomori.social Kieltämättä tuo kuulostaa juuri siltä, miten ostaminen tapahtui vaikkapa Kaubamajassa neuvosto-Virossa. Paitsi sikäli, että silloin tuotetta ei luultavasti viime kädessä edes ollut.

Open ##4268627