Post #4119491

2026-07-26 19:40 UTC

Olipas tää monin tavoin epätavallinen conikesä mulle. Finnconin puheohjelmasta jäi oudon vähän käteen - tuntui, että tapahtuman pihviksi jäi pikemminkin tuttujen näkeminen ja kirjojen shoppaaminen. Ropeconissa taas päinvastoin jätin ostohousut kokonaan kotiin ja näin kavereita vain todella ohimennen - mutta ohjelmaa ja puuhaa riitti siitä huolimatta aivan koko viikonlopuksi! Yleensähän tää jako on mennyt just toisin päin…? Mutta en valita! Kivaa oli! Jotenkin tää rutiinien rikkoutuminen sai mut kuitenkin pohtimaan suhdettani molempiin coneihin. Koen aika vahvasti, että Finncon on mun henkinen koti-con: vaikka sen paikka vaihtuukin joka vuosi, siellä on aina kodikas ja leppoisa tunnelma, ja riippumatta siitä, kuinka paljon erilaisia tehtäviä siellä hoidan, kuulun kai jollain tapaa kalustoon. Ropeconissa taas koen itseni aina vähän irralliseksi, vaikka olen itse asiassa käynyt siellä kauemmin kuin Finnconissa. (Olisko mun eka Ropecon ollut tyyliin 2004? Joka tapauksessa tää vuosituhat oli silloin vielä taaperoikäinen ja minä teini-ikäinen.) Tätä saattaa selittää se, että Ropecon on kävijämäärältään tietääkseni n. 2-4 Finnconin kokoinen; yli 10 000 ihmisen tapahtumat harvemmin tuntuvat kovin kotoisilta ja yhteisöllisiltä. Toinen mahdollinen selitys on se, etten koskaan ole ollut Ropeconissa missään hommissa, vaan maksanut aina ihan normaalit osallistujaliput. Ehkä pitäisi ensi vuonna tarjota jotain ohjelmaa tai autella jossain hanttihommassa ja katsoa, tulisiko siitä jotenkin dipolimaisempi tai level-upannut fiilis…? 🤔 Oli miten oli, se että Ropeconia edelleen järjestetään vapaaehtoisvoimin ja että se edelleen kasvattaa suosiotaan, ylläpitää osaltaan mun uskoa ihmisyyteen ja tulevaisuuteen. Aikuinenkin on terve, kun se leikkii, ja Ropecon on tila, jossa mielikuvitusta, luovuutta ja leikkiä arvostetaan enemmän kuin juuri missään muualla. Se tuntuu tosi tärkeältä ja parhaimmillaan jopa vähän utopistiselta, kun arjessa kokee itsensä jatkuvasti vain tekoälyn, valvontakapitalismin, fasismin ja näköalattomuuden piirittämäksi. Never stop the madness ja suomalainen coni-kulttuuri UNESCOn maailmanperintölistalle, kiitos! 🫶 #finncon #ropecon

Replies (1)

@varis@mementomori.social 2026-07-26 21:04

Mut for real, melkein joka Ropeconissa on hetki, kun meinaan vähän liikuttua siitä, että #Ropecon on ylipäätään olemassa. Miksi? Ensinnäkin TTRPG (pöytärope) on aivan sairaan hieno laji: nytkin vietin useamman tunnin useamman tuntemattoman kanssa, ei kerrottu toisillemme itsestämme mitään, mutta luotiin yhteinen tarina, kuunneltiin toisiamme, naurettiin samoille jutuille, kukaan ei missään vaiheessa vilkuillut kännykkää. Aattelen hyvän ropesession aikana usein, että tämmöistä on varmaan ollut joskus muinoin istua nuotion ympärillä kertomassa tarinoita: vain ihmisiä kuvittelemaansa yhdessä, eikä mitään sen kummempaa oikeestaan tarvita. Larppaaminen on myös hieno laji: miten muuten jotain monimutkaista kokemusta voisi tutkia yhtä kehollisesti + yhtä kollektiivisesti + yhtä narratiivisesti? Olin tosiaan aiemmin tällä viikolla Amos Rexin larppimaistiaisissa. Siellä jokainen pelaaja yritti henkilöidä jotain meneillään olevan Generation 2026 -näyttelyn taideteosta reilun tunnin ajan ja kertoi kuraattorille, miten haluaisi teoskuvaustaan ja olojaan kohennettavan. Tää antoi tietysti itselle ihan uudenlaisen tavan lähestyä teoksia, mutta myös kyseinen kuraattori oli silminnähden fiiliksissä siitä, että teokset, joiden kanssa hän oli työskennellyt monta kuukautta, nyt yhtäkkiä ”puhuivat” hänelle. Ja tää esimerkki on hyvin kepeästä päästä - monissa peleissä on tutkittu paljon vaikeampia aiheita kuin taiteen kokemista! Ropecon on pohjimmiltaan tila, jossa me voidaan kerääntyä yhteen fiilistelemään sitä, että mehän todellakin voidaan kuvitella mitä tahansa - ja hähää, onpas muuten jo kuviteltukin! Oikeestaan mikään ei ole liian outoa: tänäkin vuonna joku kulki ympäri tapahtumaa pukeutuneena Teletappien Nuu-nuu-imuriksi, ja I love that for them! Semmosia pukuja ei tilailla mistään Temusta, vaan aito outous on käsinrakennettua! Ja kelle nyt tulis mieleen, että kerätäänpäs muutama sata ihmistä samaan saliin ja kuvitellaan, että ollaan hevoslauma? Ei mulle vaan, mutta Mielenteatterin tyypeillepä tuli, ja parilla sadalla ihmisellä oli tästä syystä oikein hauskat pari tuntia! Mä ihan epäironisesti uskon, että ihmiskunnan sielu ja vapaus riippuu viime kädessä siitä, onko meillä tällaisia tiloja, joihin voi mennä tekemään outoja, hassuja asioita oudoissa hassuissa puvuissa; tiloja, joissa me voidaan kertoa toisillemme tarinoita, luoda yhteyksiä ja tuntea tunteita, jotka ei ole yhtään todellisia - mutta kuitenkin paljon todellisempia kuin mikään, mitä tekoäly ikinä pystyis luomaan. #Roolipelaaminen on ihan helvetin kaunista ja radikaalia yhteiskunnassa, joka haluaa ihmisten olevan yksin, uskovan vain yhdenlaiseen todellisuuteen ja tekevän kaiken tottelevaisesti tietyllä tavalla. Thanks for coming to my TED Talk.

Open ##4122277