Post #4070786

Tänne nyt vajaan kahden tunnin sulattelun jälkeen ajatuksia The Odyssey -eloluvasta. Antiikin tarut on mulle lapsesta asti tärkeitä, ei ole sattumaa, että Kreikka on mulle tärkeä maa ja se näkyy kunnolla ainakin yhdessä novellissani ja Lakerta-sarjan 2. osassa, Merenlaulajassa. Kun antiikin tarustoista (tai mistä hyvänsä tarusta) tehdään filmatisointi, niin historiallinen autenttisuus on mulle aika lailla yhdentekevää. En siis puutu tässäkään siihen muuten kuin että oli mun makuun oikein hyvä. Noin muuten disclimerina sanottakoon, että en ole ns. elokuvaihmisiä. En osaa siis analysoida niitä hienosti ja monesta näkökulmasta. Mun suosikkiohjaaja on lähinnä Aki Kaurismäki, jos valita pitää. Tajuan sen verran sentään, että hänellä ja Christopher Nolanilla on himpan verran eri tyylit ja se on tietysti ok. En myöskään pidä Matt Damonista. No niin. Arvostin elokuvassa etenkin sitä, että tarinaa ja sen sanomaa ei väännetä rautalangasta eikä pureskella valmiiksi. Jos siis Odysseuksen tarina on päässyt unohtumaan, niin jokin kertaus voi olla paikallaan, jottei tipu kärryiltä kuin eno veneestä. Siitäkin huolimatta elokuva vaatii/kestää useamman katsomiskerran, koska tarina on niin monitasoinen. Arvostin myös sitä, ettei Nolan mässäile erikoisefekteillä eikä väkivallalla, vaikka paikkoja olisi ollut. (Seksiä ei käytännössä ole ollenkaan eikä tissejä.) Erityisesti pidin kyklooppijutusta ja Kirke-jutusta. Mutta. Matt Damon Odysseuksena ei puhutellut. Hän ei saanut rooliin sitä vimmaa ja tunnetta, jota olisin kaivannut. Ei hän ollut huono enkä tiedä kuka olisi toiminut paremmin, mutta kun ei, niin ei. Seireeni-juttuun olin todella pettynyt. Se oli täysin mitäänsanomaton. Jos ei tietäisi niiden todella kuuluvan tarinaan, olisi voinut luulla täytteeksi. Valkokangasfiilis jäi puuttumaan. Tää oli mulle isoin yllätys ja pettymys, sillä olin niin varma, että tämä jos mikä on vk-leffa. Näyttelijätyöhön olin (Damonia lukuunottamatta) suht tyytyväinen. Etenkin naisnäyttelijät loistivat. Anne Hathaway Penelopena toimi hyvin. Pidin kovasti myös Zendayasta Athenena. (Pallas Athene on suosikkijumalani!) Troijan Helenan valintaa on ilmeisesti moitittu. Pyh pah! Lupita Nyong'o oli vallan mainio. Suosikkini oli Menelausta näytellyt Jon Bernthal, mutta The Punisherin jälkeen hän on ollut jokseenkin heikko kohtani (se ääni!!), joten olen puolueellinen. Kokonaisuus jäi siis kuitenkin tosi etäiseksi. Tunnistan ansiot, mutta en päässyt tunnetasolla mukaan. Lopetus oli hieno ja tästä tulee varmasti klassikko. Elokuvan kantava teema, Zeuksen laki, antaa paljon ajattelemisen aihetta. Se kommentoi hienosti ja terävästi myös nykyhetkeä, vaikka on myös ajaton. #leffamastodon