Post #4064493

Jännän äärellä. Nämä tutkijat (toki meikäläinen suhtautuu sangen nihkeästi ja varovaisesti kvantitatiivisten menetelmien käyttöön muinaisten kieliolojen rekonstruoinnissa) ovat sitä mieltä, että maapallon kielellinen moninaisuus oli huipussaan vasta parituhatta vuotta sitten ja hupeni sitten – jo ennen eurooppalaisen kolonialismin aikaansaamaa tuhoa. Varsinaisena pointtina se, että nykyiset maailman kielet ovat satunnaisia suurtuhon eloonjääneitä. Ja koska kielen sukupuutto tai säilyminen ei ole kiinni kielen itsensä ominaisuuksista vaan kaikenlaisista yhteiskunnallisista ja poliittisista seikoista, siis arpaonnesta, myös kielitypologien arvelut siitä, mikä maailman kielissä on yleistä tai harvinaista ja miksi, saattavat olla vinksallaan. https://www.mpg.de/26871018/the-lost-golden-age-of-language-diversity