Post #3801085

Mekastin 20 vuotta sitten DRM-teknologioista, jotka useimmiten tarkoittivat, että digitaalisen tuotteen ostaminen ei enää tarkoittanut sitä, että omistit tuotteen. Sait ainoastaan käyttöoikeuden ja myyjä pystyi määrittämään, mitä sait tuotteella tehdä ja missä pystyit sitä käyttämään. Tuolloin sain välillä kuulla, että öyhötän ihan turhasta. Nykyään elämme maailmassa, jossa lähes kaikki digitaaliset tuotteet ovat tällaisia. Emme puhu enää DRM:stä, sillä sovellukset, pelit, kirjat ja kaikki sisältö vaativat aktiivisen internet-yhteyden. Useimmat sisällöt on ostettava tilauspalveluiden kautta eli maksat niistä kuukausimaksua, käytit niitä tai et. Tämä ei kuitenkaan rajoitu pelkästään digitaalisiin tuotteisiin. Jääkaapit, pesukoneet, televisiot, urheilukellot ja jopa autot ovat nykyään tietokoneita, jotka vaativat nettiyhteyden ja valmistaja voi koska tahansa muuttaa ehtoja tai hinnoittelua. Valmistajat voivat myös kytkeä pois ominaisuuksia, joista et maksa. Sopimus on täysin yksipuolinen, sillä sinä et voi kuluttajana muuttaa yhtään mitään. Et voi mennä sanomaan, että koska olen juossut kello ranteessa 5000 km, minun kuuluu saada 20 % hinnasta takaisin. On jotenkin vitsikästä, että kaipaan sitä aikaa kun mekastin DRM-tekniikoista ja suurin murhe oli se, että Sony asenteli ihmisten tietokoneisiin takaportteja, jotta voisivat valvoa asiakkaitaan (hae "sony rootkit" mikäli et tiedä tapausta). #enshittification