Post #3469158

@myrskykeiju@mastodontti.fi Nosti äsken esille kasvillisuuden viilentävän vaikutuksen ja sen seurauksena jäin oikein erikseen katselemaan ympärilleni ja pohtimaan omaa pihaani. Nyt on päivän kuumin hetki hellepäivänä ja istun ihan mukavasti etelän puoleisella takapihalla. Ilma on lämmin, mutta kostea ja helppo hengittää. Ei ollenkaan tukala. Pieni metsikkö tuo varjoa ja puista terassia ja kapeita laattapolkuja lukuunottamatta maa on kasvillisuuden peitossa. Aurinkoinen rinne oli ennen paikka, joka kuivui ja matala kasvillisuus (ruohoja ja itse kylväytyneitä niittykukkia) paloi siitä joka kesä. Kun siirsin marjapensaat siihen koko rinne rehevöityi, pensaat voivat hyvin eikä matala kasvillisuus ole enää palanut. Toinen, missä kasvillisuus on auttanut isosti on eroosio. Talon toinen pää on hiekkamaata ja muuttaessa siinä oli jyrkkä ja paljas hiekkarinne, josta hiekka valui alas. Sika pian muuton jälkeen istuettiin siihen maanpeittokasveja, perennoja ja ruusupensaita. Paikka ei ole ruusuille otollisin, mutta ne pärjäävät siinä koko ajan paremmin. Tällä hetkellä rinne on kokonaan kasvien peittämä, eikä pääse valumaan sadevesien mukana.