Post #2846734

https://ylioppilaslehti.fi/2026/04/madonna-seka-huora/ ALT: Linkin takana Ylioppilaslehden essee seksityötä tehneen opiskelijan näkökulmasta. Seksityöstä kirjoittavana kirjailijana nämä tällaiset esseet kiinnostavat aina. Näitä tuntuu aina välillä tulevan vastaan, olen huomannut että melkein voisi puhua jo omasta juttutyypistään. Olen näitä samantyyppisiä avautumisia lukenut luonnollisesti paljon eri yhteyksissä vuosien aikana joskin yleensä ne ovat tavalla tai toisella anonyymeja, ihan syystäkin tietysti. Nämä jutut noudattavat hyvin usein samaa, tuttua kaavaa. Ensin kuvataan jotain asiakaskohtaamista tai sen valmistelua, jotta lukija kiinnostuu, sitten aletaan käydä läpi sitä, mikä kaikki on tähän tilanteeseen johtanut, puhutaan hetki siitä ketkä lähipiirissä tietävät ja mahdollisesti vähän vakavia ammatin tuomasta stigmasta. Lopussa yleensä reflektoidaan sitä kuinka kauan meinaa hommaa tehdä (jos kirjoittaja kirjoitushetkellä yhä tekee sitä) tai sitä oliko se nyt kuitenkaan välttämättä järkevä valinta ja mitä tästä eteenpäin (jos kirjoittaja on lopettanut). Tarina on lähes aina samassa muodossa kerrottu ehkä siksi että tietty kaava toimii. Ja kun seksityöstä puhutaan, lukija haluaa aina tietää ne tietyt asiat, joten jutut lopulta aika usein ovat tavallaan myös “vastauksia tavallisen keskiluokan usein kysyttyihin kysymyksiin” jos näin voi sanoa. Yllättävän usein tällä kaavalla tehdään juttuja muistakin marginaaliryhmistä ja jopa kokonaisia kirjoja. Tämä oli omassa lajissaan kuitenkin poikkeuksellisen rehellinen ja seksityön monia puolia pohtiva, paikoin aika kauniisti ja syvällisestikin kirjoitettu. Tässä pääsee aiheeseen niin syvälle kuin tällaisen aika lyhyen merkkimäärän puitteissa voi päästä. Tämän jutun ansio oli etenkin se, että se nostaa esiin ennen kaikkea turhan uhriuttamisen stigmatisoivat vaikutukset. Uhriuttaminen on toimijuuden pois viemistä ihmiseltä, joka on tehnyt oman valintansa eli suomeksi sanottuna ihan silkkaa esineellistämistä moraalipaniikilla höystettynä, haluttomuutta nähdä seksityöntekijää ihmisenä ja omanlaistaan pakottamista objektin rooliin. Ja jos marginaaliryhmiltä voidaan viedä oikeus ihmisyyteen ja toimijuuteen, se voidaan viedä kaikilta muiltakin. Pahimmillaan uhrileiman pelko myös estää oikeasti järkevän keskustelun vapaaehtoisenkin seksityön vaikeista eettisistä kysymyksistä tai ihan vaikka siitä, mitä se kertoo yhteiskunnasta, jos seksityö näyttäytyy parhaana vaihtoehtona? #seksityo #stigma #ylioppilaslehti