Post #2721423

2026-03-31 19:05 UTC

@rantanurmikka@mementomori.social Erinomainen essee! Mulle tuli vähän mieleen Ann Heberleinin Pieni kirja pahuudesta, missä oli aika paljonkin samaa pohdintaa esim. hirmutöiden tekemisestä käskyvallan alaisuudessa. Mä tykkään kans näissä viljellä ns. episteemisen vastuun konseptia, et ihminen on aina vastuussa omista uskomuksistaan, et rasismi tai tiettyjen uskonsuuntien rakentama ihmisviha on pohjimmiltaan vastuuttomuutta. Et siinä yritetään pestä oma toimijuus puhtaaksi, kun omat kädet tekee tietoisesti pahaa.

Replies (2)

@jarizleifr@mstdn.social 2026-03-31 19:10

@rantanurmikka@mementomori.social Tästä oli sellainen tarina kauppiaasta, joka laittoi laivansa seilaamaan Atlantin yli, vaikka tiesi ettei laiva ollut merikuntoinen. Vaikka laiva pääsisi täysin ehjänä perille rahteineen, kauppias olisi tehnyt tietoisesti pahaa. Et ne puitteet joissa päätetään toiminnasta tai sen tekemättä jättämisestä on aivan ensisijaisia, eikä hyvät ihmiset pelaa tommosia pelejä toisten terveydellä ja elämällä. Tästä voinee vetää linjoja moneen poliittiseen asiaan mitä tapahtuu tänä päivänä.

Open ##2721424
@rantanurmikka@mementomori.social 2026-03-31 19:27

@jarizleifr@mstdn.social Kiitos! Pieni kirja pahuudesta ei ole ennestään tuttu, mutta voisin ottaa sen lukulistalle. (Filosofia kiinnostaa, vaikka omana kosketuspintana siihen ovat lähinnä lukion filosofian kurssit sekä Jostein Gaarderin Sofian maailman lukeminen, joista molemmista on jo aikalailla aikaa. 😅 ) Itseä mietitytti kirjoittaessa se, miten joidenkin asioiden pahuus on tunnustettu tai nähty vasta jälkikäteen (tai ainakin väitetty näin käyneen), vaikka asian olisi pitänyt olla selvä koko ajan. Koetin siksi saada kiinni pahuuden ytimestä - siitä, minkä pitäisi olla nähtävissä, vaikka eläisi itse yhteiskunnassa, jossa kyseisenlainen pahuus on "normaalia" ja jossa sitä ei pidetä pahuutena.

Open ##2721425