Jälleen kerran Hesari kyselee vinkkejä hyvistä liki-ilmaisista retkikohteista kesää varten. Hieno uimaranta tai muu kiva paikka, josta muut eivät ehkä vielä tiedäkään. Joo-oh. Sori erityisesti ruuhkaisemman etelän ihmiset, mutta tänäkään vuonna en vinkkejäni jaa. Omat, itse löydetyt kivat retkikohteet ovat kivoja juuri siksi, kun siellä saa olla luonnossa & rauhassa. Ei sotkuja, ei piittaamatonta käytöstä, ei ryysistä. Tänäkin kesänä sovellan vanhaa kunnon konstia ajella hiljakseen ja bongailla pysähtymispaikkoja matkan varrelta. Karttoja luen etukäteen, kun kartat ovat mulle osa huvia, mutta jätän aikavaraa sille, että reitti voi rönsyillä, ja tulla suunnittelemattomia pysähdyksiä. Yhden pysähdyksen taktiikalla en matkusta vapaa-ajalla mihinkään. Vuosia sitten hiljaisessa t-risteyksessä pyysin etupenkillä istuvaa jälkikasvua katsomaan varmistukseksi, oliko siltä puolen joku tulossa. Vastaus "no ei kai sieltä ny ketään tule!" passeleine äänensävyineen kiteytti olennaisen. Kuka nyt muu kuin minä päättäisi matkata pisteestä A pisteeseen B pikkuteitä. Niinpä niin. Mutta parin kilsan päässä oli tienvarren pellolla kettu. Julkisella liikenteellä sama yllätysten logiikka toimii menemällä jonnekin, missä ei ole koskaan käynyt. Ihan vaikka oman kotikaupungin sisällä. Ihmeteltävää on kaikkialla, ja ne omat löydöt myös jäävät takuuvarmasti massakohteita paremmin mieleen.