Post #2266458

@turmalina@mementomori.social Olet varmasti oikeassa. Kun halutaan niitä klikkejä, päädytään kirjoittamaan kulttuurista henkilövetoisia tarinoita, ja näistä jutuista saa sitten klikkiotsikoita kenelle tahansa - siis jutun lukijalla ei tarvitse olla mitään kiinnostusta kirjailijan teoksiin, riittää jos hänen persoonassaan, kokemuksissaan tai vaikka harrastuksissaan on jotakin tarttumapintaa. Toinen esimerkki tuon aasialaisen kirjallisuuden pöhköjutun lisäksi on otsikoitu ”Kiehtova päiväkirja näyttää taiteilijaparin avioliittohelvetin”. Kyseessä australialaisen Helen Garnerin päiväkirjat eli How to End a Story – Collected Diaries. Ja tästä päädyn miettimään, miten nurinkurinen koko kuvio on: kirjallisuus parhaimmillaan vetää meidät lukijat ulos omasta kuplasta, näkemään toisia todellisuuksia, ei etsimään pelkkiä samankaltaisuuksia.