Post #1587209

@snailkane @saruwine @janneuu Mainitaan vielä sekin, että ð kehittyi t:n heikon asteen tapauksista eli t ikään kuin "kului" heikossa asteessa (konsonanttiin päättyvän tavun edellä). Vasta kun tätä vaihtelua oli kestänyt jonkin aikaa, ð vakiintui omaksi äänteekseen. Eli sinänsä kaikki on lähtöisin t-äänteen vaihtelusta. Ylipäänsä d:n ilmaantuminen suomen yleiskieleen tiivistää aika paljon kielen historiasta, murteista ja ruotsin vaikutuksesta, mikä on kivaa. :)