Post #1587206
2026-03-17 23:00 UTC
@janneuu Sehän oli vanhastaan /syðän/ (soinnillinen th-äänne kuten englannin ”this”), mutta kun ð-kirjasinta ei ollut, se merkittiin d:llä tai dh:lla. Siis ”sydän”.
Myöhemmin ð-äänne hävisi puhekielestä idässä (”syän”) ja korvautui länsimurteissa toisilla äänteillä (”syrän”, ”sylän”). Kun sitten kansa alkoi oppia lukemaan, ei enää osattu ð:tä eikä liioin d:tä, jolloin päädyttiin tekstiä ääneen luettaessa tai kirjakielistä puhetapaa tavoiteltaessa usein lausumaan lähimmän tutun äänteen mukaisesti ”sytän”.
Replies (1)
-
@snailkane@piipitin.fi 2026-03-18 05:12
@saruwine @janneuu D-äänne taas tuli kieleen ruotsinkielisten vaikutuksesta. Ruotsinkielinen älymystö opiskeli suomea ja luki d-kirjaimen ruotsin d-äänteen mukaisesti. Siitä se lopulta tarttui ruotsinkielisten kaupunkien yleiskielen kautta myös suomenkieliselle väestölle, eikä ð-äännettä tavata enää kuin joissain murteissa.