Post #1341482

2026-04-15 06:20 UTC

@magdalenahai @hiljaisuus Tää oli hyvin kuvattu. Jos joku hyväntahtoinenkin toistuvasti sanoo, miten erikoista ja hassua innostus on, siinä syntyy mun näkökulmasta jonkunlainen valta-asetelma, jossa kommentoija asettuu jollain lailla innostujan ylä- ja ulkopuolelle: hän voi ulkoapäin määritellä ja arvottaa sitä innostusta. Mun kokemus tällaisesta on se, että toistuessaan tämmönen kommentointi vieraannuttaa ja toiseuttaa, jos mä olen ainoa, jonka innostusta jatkuvasti jotenkin arvioidaan.

Replies (3)

@magdalenahai@mstdn.social 2026-04-15 06:29

@kaarne @hiljaisuus jep, noinhan se on. Innostuja työnnetään "normaalin" rajoista ulos.

Open ##1341483
@hiljaisuus@piipitin.fi 2026-04-15 06:29

@kaarne @magdalenahai Olipa hyvä, että sanoititte tämän. Tämä on selkeästi yksi tekijä sille, miksi olen usein kokenut epämukavaksi puhua innostuksistani silloinkin, kun tiedän, että niitä ei suoranaisesti latisteta tai syyllistetä. En koskaan oikein onnistunut terapeutillekaan selittämään, miksi koen tällaisen huomion epämukavaksi, mutta tässähän se on. Ei tunnu siltä, että kiinnostukseni kohdattaisiin luontevasti, tai että siitä kohkaaminen olisi kuitenkaan suotavaa.

Open ##1341484
@JakkePimio@mastodontti.fi 2026-04-15 07:35

@kaarne @magdalenahai @hiljaisuus Vähän sivusta, mutta tätä asiaa kuitenkin. Mä olin joskus vähän huolissani, kun halusin vaan lukea nuorten kirjoja, vaikka en varsinaisesti ollut enää nuori. Ja toki aina samaa genreä. Niin kysyin sitten terapiassa, että onko normaalia tämä, pitääkö tehdä jotain. Niin terapeutti-Teemu, joka oli monin tavoin loistava terapeutti, totesi, että tykkäähän jotkut jalkapallostakin. Muistan tän aina, kun ajattelen, että onkohan tämä outoa tai kummallista.

Open ##1341487