Post #1341473

2026-04-15 05:47 UTC

@hiljaisuus Toisten innostuksen tylytys menee mulla jonnekin erityisen syvälle ihon alle varmaan osin siksi, että omalle innostukselle on naurettu ja tuhahdeltu lapsesta asti, annettu ymmärtää että tommonen kohkaus ei ole suotavaa. Edelleen painan muiden kanssa ollessa alas ja hiljennän varmaan 90 prosenttia siitä, mistä milloinkin oon innostunut. Mietin tätä aika paljon luontokasvatuksessakin. Pitäis osata tukea ja tsempata muita, vaikken henkkoht. niin syttyisi jostain jäytiäisistä.

Replies (2)

@hiljaisuus@piipitin.fi 2026-04-15 05:58

@kaarne Tätähän se nimenomaan on. Jatkuvasti kontrolloi itseään, ettei ala vyöryttää innostustaan. Yhdenlaista maskaamista tämäkin on, kun tietää liian hyvin, millaista suhtautuminen hyperfiksaatioihin tyypillisesti on, ja on juurikin saanut kuulla sitä lapsuudestaan saakka. Oma juttunsa ovat siihen päälle vielä ne asiat, joista ei ”saisi” pitää ikänsä ja/tai ilmisukupuolensa vuoksi. Ainakin miesten kohdalla se johtaa paitsi latistamiseen myös epäilykseen motiiveista.

Open ##1341474
@kaarne@ecoevo.social 2026-04-15 06:00

@hiljaisuus Sattuneesta syystä on tosi vaikea käsitellä ja ottaa vastaan palautteita, joissa kuvataan mua tai luentoa tai retkeä ”innostavaksi”, ”innostuneeksi” tai jollain vastaavalla ilmauksella. Vaikka se on kai tarkoitettu kehuksi, alan aina miettiä, mitenhän tällä kertaa oon ollut liikaa. Missä kohtaa meni överiksi? Mistä tällä kertaa kohkasin liikaa? Missä tilanteessa ois pitänyt ymmärtää olla vähemmän ja ilmaista jotain pienemmin, tavanomaisemmin ja innottomammin?

Open ##1341526